Kun puhutaan valtimotaudista, tietyt termit voivat aiheuttaa hämmennystä. Puhutaan mm. valtimoplakeista, rasvoittumisesta ja kalkista. Kaikki ovat kyllä oikeita mutta niiden käyttö ristiin rastiin voi vaikuttaa sekavalta. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että kolesterolin merkitystä sydänsairauksien riskitekijänä vähättelevät denialistit vetoavat joskus siihen että eihän kolesteroli ole lainkaan kovaa ainetta joten miten se voisi kovettaa valtimoita? Ehkäpä yksi kuuluisimmista esimerkeistä on aikaisemminkin mainitsemani Taija Somppi, joka kilisteli televisiolähetyksessä valtimoplakkia lasipurkissa samalla kovaäänisesti epäillen sen voivan mitenkään johtua kolesterolista. Myös monet muut toisinajattelijat, kuten Matti ”Tohtori” Tolonen pistävät valtimotaudin lähes kokonaan kalkin piikkiin ja ortopedi Antti Heikkilä on esittänyt kolesterolilääkkeiden olevan haitallisia koska ne joissakin tutkimuksissa lisäävät valtimokalkin määrää.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on selventää tätä erittäin monimutkaista aihetta mahdollisimman yleistajuisesti. Näkökulma nojaa pääasiassa solu- sekä molekyylibiologiaan ja tärkeitä osia ihmistutkimuksista on pitänyt jättää tilan vuoksi pois. Ehkäpä niistä joskus toisella kertaa enemmän.
Sosiaalinen media ja osa tutkijoistakin kohisee jälleen. Arvostetussa BMJ-lehdessä on julkaistu rasvojen vaihtokauppoja ennenkin tutkineen Christopher Ramsdenin 
