“Olen skeptinen skeptikoita kohtaan”

so-youre-skeptical

Kun olin (vielä paljon pienempi) lapsi, muistan kuinka joskus hiekkalaatikkoleikit päättyivät ikävästi riitoihin. Kuten aikuisillakin, terävä argumentointi oli tehokeino ajaa oma pointtinsa perille. Useimmiten väittelyt liittyivät kvantitatiivisiin debatteihin, kuten siihen, voisiko He-Man nostaa suuremman painon kuin Teräsmies. Osapuolet saattoivat esittää kukin vuorollaan erilaisia konkreettisia esimerkkejä oman kantansa tueksi. Lähdeviitteinä olivat sarjakuvalehdet ja niihin dokumentoidut uroteot. Yksi pelätyimmistä (ja siksi yleisimmistä) tappaja-argumenteista oli: “AINA MILJOONA KERTAA ENEMMÄN!!”. Se oli paha! Mitä siihen voit sanoa? Ihan sama, minkä lukumäärän heität, toisen osapuolen argumentti oli aina miljoona kertaa suurempi. Väittely oli hävitty, joskin myöntämisen sijaan sitä oli aina mahdollista jatkaa siirtämällä maalitolppia.

Voisi kuvitella, että tällainen argumentointi olisi jäänyt pikkuhiljaa hiekkalaatikoille mutta siihen saattaa joskus törmätä aikuistenkin maailmassa. Yksi tuttu esimerkki on se kun puhutaan skeptisyydestä ja eritoten skeptikoista. Hyvin usein joku keskusteluun osallistujista heittää kuuluisan meta-argumentin: “minäpäs olen skeptinen noita skeptikoita kohtaan”. Hän on siis NIIN skeptinen että voi omahyväisesti nostaa itsensä muiden yläpuolelle.

Kyseessä on pahimmillaan hiekkalaatikolle kuuluva “ainamiljoonakertaaenemmän!”-argumentti ja parhaimmillaankin jonkinasteinen väärinkäsitys.

Ylimielinen ja perusteeton letkautus ansaitsee ylimielisen ja perusteettoman vastauksen. Jos joku siis ilmoittaa olevansa skeptinen skeptikoita kohtaan, vastaus voi yksinkertaisesti kuulua, että minäpäs olen skeptinen skeptikko-skeptikoita kohtaan. Tämä voi jatkua loputtomiin ilman mitään rakentavaa määränpäätä.

Hiekkalaatikot sikseen, luulen ymmärtäväni argumentin esittäjän pointin. Itse asiassa, luulen että esittäjästä riippuen, pointti voi kohdistua moneenkin kohtaan. Käydään ne järjestyksessä läpi.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että väitteen esittäjä kohdistaa kritiikkinsä skeptiseen ajatteluun itsessään. Olipa se oikea tai väärä, esittäjällä on joku käsitys siitä mitä skeptisyys on. Hänen mielestään se on vieläpä jollakin tavalla virheellinen tai puutteellinen tapa ajatella asioita joten hän katsoo että siihen tulee suhtautua kriittisesti. Hän on tämän asian oivaltanut, joten voi julistaa itsensä skeptisemmäksi kuin muut skeptikot.

Palautetaanpa mieliin, mitä skeptisyys on. Määritelmiä on useita mutta niissä on enemmän samaa kuin eroavaisuuksia. Olen itse todennut, että tällä sivulla tarkastellaan asioita nk. tieteellisen skeptisyyden näkökulmasta. Lainaan itseäni:

….Tästä blogista löydät yhden terveysaiheisiin suuntautuneen näkemyksen siitä, mitä tarkoittaa Aito Skeptisyys. Epäilyn lisäksi se on uteliaisuutta. Se on vilpitöntä halua selvittää todennäköisin totuus esitetyn väittämän taustalla. Skeptisyydessä asioita tutkitaan ja tarkastellaan ennen kuin niistä muodostetaan mielipide. Ja senkin jälkeen kanta jätetään avoimeksi uudelleentarkastelulle.

Skeptikko käyttää väittämien todenperäisyyden selvittämiseen tiedettä. Se ei ole täydellinen työkalu mutta toistaiseksi hienoin keksintö, minkä ihmiskunta on koskaan keksinyt. Tiede on järjestelmällistä todellisuuden tarkastelua, havaintojen tallentamista, hypoteesien muodostamista ja testaamista, tulosten raportointia, niiden kyseenalaistamista sekä riippumatonta varmentamista. Tiede elää jatkuvasti, kasautuu ja korjaa itseään. Se on paras keino selvittää, miten todellisuutemme toimii. Selvittäessään totuutta, skeptikko seuraa tieteellistä todistusaineistoa ja kallistuu sille puolelle, missä sitä on enemmän. Hän kuitenkin muistaa myös, että jonain päivänä tiede voi tukea jotain toista näkemystä enemmän ja se on oltava valmis myöntämään. Skeptikon on oltava siis kriittinen myös itseään kohtaan.

Aitoa skeptisyyttä ei tule sekoittaa kyynisyyteen, pseudo-, tai hyperskeptisyyteen. Toisin kuin skeptikko, kyynikko suhtautuu jo lähtökohtaisesti ihmisten motiiveihin erittäin negatiivisesti. Aito skeptikko ei tee mitään ennakko-odotuksia ilman hyvää syytä. Pseudoskeptikko on puolestaan henkilö, joka etsii näennäisesti totuutta vain yhdestä suunnasta ja asettaa erilaiset vaatimukset muista lähteistä tulevalle informaatiolle. Pseudoskeptikko ei yleensä myöskään osaa kohdistaa kritiikkiä itseään kohtaan. Hyperskeptisyydessä nostetaan epärealistisen korkeat standardit kaikelle todistusaineistolle, eikä lopulta voida vetää mitään hyödyllisiä johtopäätöksiä niin käytännön kuin teoriankaan kannalta.

Terve skeptisyys ottaa myös huomioon sen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvin epärationaalinen olento. Meillä on luontainen taipumus tehdä uusien asioiden suhteen nopeita ratkaisuja, jotka usein perustuvat kaikkeen muuhun kuin kriittiseen ajatteluun. Meihin vetoaa esimerkiksi ajatus luonnollisuudesta, annamme suuren todistusarvon läheisten ihmisten kertomuksille ja ymmärrämme valtavan huonosti tilastoja/todennäköisyyksiä. Skeptikko on altis näille luontaisille harhoille siinä missä muutkin, mutta pyrkii tietoisesti varomaan niitä. On myös huomattavaa, että tiede on prosessina suunniteltu nimenomaan minimoimaan inhimilliset harhat, mikä tekee siitä skeptikon ykköstyökalun.

Jos ollaan samaa mieltä esimerkiksi tästä määritelmästä, mikähän siinä on sellainen puute tai virhe, joka vähentää skeptisen ajattelun arvoa? Onko se kenties tieteeseen luottaminen kertomusten sijaan? Olen käsitellyt tätä aikaisemminkin. Vai ehkä se, että pidetään ihmistä erehtyväisenä olentona? Kenties kyynisyys olisi jotenkin parempi filosofia?

Todennäköisesti monikaan järkevä ihminen ei ole suuresti eri mieltä ylläolevista pointeista. Tai jos on, kuulisin mielelläni vankat perustelut.

Otetaan toinen vaihtoehto. Ehkäpä “olen skeptinen skeptikoita kohtaan” kohdistuukin skeptikoiden käyttäytymiseen. Tämä olisi ymmärrettävää, sillä joskus näkee ihan oikealla asialla olevienkin ihmisten käyttäytyvän huonosti. Kielenkäyttö voi olla aggressiivista, ylimielistä tai jollain muulla tavalla ärsyttävää. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä skeptisyyden ominaisuus. Ihmiset ovat erilaisia, kuuluivatpa he skeptikoiden tai enkeliterapeuttien joukkoon. On olemassa valtava määrä skeptisesti ajattelevia ihmisiä, jotka ovat kohteliaita ja fiksuja keskustelijoita. Jos siis oletkin “skeptinen (=kriittinen?) ärsyttäviä keskustelijoita kohtaan”, sano mieluummin niin.

“Skeptinen skeptikoita kohtaan” voi viitata myös “järjestäytyneeseen skeptisyyteen”. Eli esimerkiksi Skepsis ry:n kaltaisia organisaatioita kohtaan. Ehkäpä nähdään että tällaisten järjestöjen toiminta on sellaista missä ei haluta itse olla mukana tai siinä on jotain muuta vikaa. Kurkistetaanpa Skepsis ry:n tarkoitusta heidän omilta sivuiltaan:

  • Edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta.
  • Edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua.
  • Edistää keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista.
  • Ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa.

Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton.

Mikäs tässä nyt sitten on sellaista, että siihen pitää suhtautua “skeptisesti”? Eikö kriittistä ajattelua tai tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta kannattaisi edistää? Ehkä joidenkin mielestä ei. Entä pitäisikö järjestön olla sitoutunut johonkin poliittiseen tai uskonnolliseen ideologiaan? Skeptisen ajattelun ytimessä on erittäin tärkeä ajatus; tieteellisen ja kriittisen ajattelun edistäminen. Se on sen verran tärkeä asia, että kaipaa ympärilleen puutteistaankin huolimatta edes jonkinlaista järjestäytymistä. Heti kun parempia tapoja edistää tällaista asiaa tulee vastaan, ainakin itse lupaan tukea sellaista.

Skeptisyyteen kuuluu olennaisena osana itsenäinen ajattelu. Tästä syystä skeptikot ovat jopa järjestöjen alla varsin kirjavaa sakkia. Yhdysvaltojen “isommissa piireissä” saa tuon tuostakin lukea kuinka esimerkiksi uusateismi tai seksismi aiheuttavat skeptikkojärjestöjen sisäisiä jännitteitä. Skeptikon kuuluu siis jo määritelmänsä mukaan kyseenalaistaa paitsi omansa, myös samanmielisten ajattelu. Olemalla “skeptinen skeptikoita kohtaan” ei siis voi nousta yhtään sen erikoisempaan asemaan kuin missä muut skeptikot jo ovat. Kuuluisia esimerkkejä ovat mm. taikurit/monitoimiviihdyttäjät James Randi ja Penn Jillette, jotka olivat “skeptisiä” ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta kohtaan. Yhteisönä skeptikot eivät mukailleet näiden nimekkäiden hahmojen mielipiteitä, vaan haastoivat heidän näkemyksensä. Ja kuten kunnon skeptikot, molemmat herrat ovat sittemmin muuttaneet kantaansa uuden todistusaineiston edessä.

Yksi iso vaihtoehto on ollut edellä mainituissa “piireissä” viime päivinä erittäin kuuma puheenaihe. Nimittäin skeptisyyden kohteet. Joku skeptikko-skeptikko voi olla kriittinen skeptikoita kohtaan sen vuoksi että nämä ovat skeptisiä omasta mielestään ihan väärien asioiden suhteen.

Jenkeissä järjestetään vuosittain Northeast Conference on Science and Skepticism, joka pidettiin viimeksi 12.-15.5.16 New Yorkissa. Yksi puhujista oli tiedetoimittaja ja -kirjailija John Horgan, joka oli kutsuttu kokoukseen antamaan se kriittinen puheenvuoro (Huom! kuinka moni muu järjestö kutsuu säännöllisesti kokouksiinsa ihmisiä kritisoimaa yleisön ajatuksia?). Hän on julkaissut esityksensä (päivityksineen) omassa Scientific American-lehden blogissaan. Otsikko on ’Dear ”Skeptics,” Bash Homeopathy and Bigfoot Less, Mammograms and War More’ alaotsikolla ’A science journalist takes a skeptical look at capital-S Skepticism’. Tästä jo näkee, että kyseessä on itsensä jalustalle nostava, väsynyt “ainamiljoonakertaaenemmän!”-klisee, joka onkin poikinut useita murskavastineita nimekkäiltä skeptikoilta, kuten Steve Novellalta, David Gorskilta, Daniel Loxtonilta ja Jerry Coynelta.

Halukkaat voivat oheisista linkeistä perehtyä keskusteluun tarkemmin. Oma näkemykseni on, että tavallaan ymmärrän Horganin pointin. Itse rinnastaisin sen kuitenkin siihen, että kritisoitaisiin lastensuojelun aktiiveja siitä että kyllä vanhustenhuolto on paljon tärkeämpää. Ehkä molemmat ovat mutta eri ihmisille? Ja ehkä nämä ihmiset tietävät sen mutta katsovat että tekemällä edes jotain työtä omalla pienellä tontillaan, he työskentelevät tärkeän asian parissa? Maailmasta löytyy aina jotain tärkeämpiä asioita. Homeopatian kaltaiset “pehmeät” kohteet ovat helppoja keinoja havainnollistaa tieteellisen ajattelun perusperiaatteita. Siksi ne saavat myös paljon näkyvyyttä. On kuitenkin tärkeää huomata, että kohteet ovat “koventuneet” vuosien varrella. Vielä 20v sitten kuumia puheenaiheita olivat UFOt ja kummitukset. Nykyään kuumia aiheita ovat ilmastonmuutos ja huuhaa-terveysväitteet. Skeptikot ovat siirtyneet suhteellisen harmittomista aiheista terveyteen ja koko planeetan tulevaisuuteen. Ehkä 20v päästä Horganin mieliksi päästään jo sotaan ja sen syihin? Olisihan se hienoa kun “pehmeisiin” kohteisiin ei tarvitsisi “tuhlata” aikaa ja resursseja mutta jonkun sekin on tehtävä.

Viimeinen ja ehkäpä tärkein näkökulma liittyy yleisesti identifioitumiseen. Sellaistakaan ei nimittäin välttämättä tarvita lainkaan. Skeptistä ajattelua voi harjoittaa täysin rinnoin koskaan mainitsemalla kenellekään olevansa “skeptikko”. Sillä ei välttämättä saa minkäänlaista lisähyötyä, vaan sen sijaan altistaa itsensä stereotyyppisille letkautuksille tai jopa ennakkoluuloille. Jopa John Horgan kertoo olevansa skeptikko ja monella tapaa hän on oikeassa. Vielä kun kohdistaisi aidon skeptikon tavoin kritiikin myös itseensä.

Tervettä skeptisyyttä kannattaa opetella, harjoittaa ja tukea, kutsuipa itseään skeptikoksi tai ei. Jos tulee pakottava tarve kritisoida niitä jotka kutsuvat, otathan ensin selvää että tiedät tarkkaan mitä ja miten kritisoit.

TL;DR:

Tiivistelmä:

  • “Olen skeptinen skeptikoita kohtaan” on usein kuultu argumentti skeptistä ajattelua kohtaan
  • Ylimielisenä ja tarkemmin perustelemattomana se ansaitsee vastaukseksi vain sen, että myös skeptikko-skeptikoita kohtaan voi olla skeptinen
  • Jos lausahdus perustuu skeptisen ajattelun luonteeseen, tulee perustella mikä esimerkiksi tieteellisessä skeptisyydessä on vikana
  • Jos taas lausahdus viittaa tiettyjen skeptikoiden käytökseen, syy on aina ihmisissä itsessään
  • Mikäli lause on tarkoitettu järjestäytynyttä skeptisyyttä kohtaan, voidaan huomauttaa että skeptikot ovat jo määritelmänsä mukaan itse skeptisiä itseään ja toisiaan kohtaan
  • Jos ollaan kriittisiä skeptikoiden kohteita kohtaan, tulee perustella objektiivisin keinoin, miksi juuri itsensä tärkeinä pitämät asiat ovat tärkeämpiä kuin toisten. Kannattaa myös muistaa ettei mikään estä kiinnittämästä muiden skeptikoiden huomiota itselle tärkeisiin asioihin hyvän argumentoinnin keinoin. Näin on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen.

2 Comments

  1. Skeptismissä on sellanen puute, että se voi mennä liiallisuuksiin. Jos alkaa tarkistelemaan jokaista asiaa josta omaa jonkin mielipiteen tai mielikuvan, siltä varalta että tulee epähuomiossa sanoneeksi näkemyksensä julki jossain yhteydessä tai että yllättäen tulee tilanne jossa asianomaisen esimerkiksi odotetaan kertovan näkemyksensä julki, niin silloin ei muuta ehtisi tekemäänkään. Esimerkiksi työnhaku tai opiskelu jäisi kokonaan, kun aika menisi perfektionistisen skeptismin harrastamiseen.

    Skeptismin lisäksi on olemassa pseudoskeptismiä, joka on aivan oma skeptismin kohteensa. Määriteltiin tai nähtiin pseudoskeptismi sitten miten tahansa.

    Terveessä skeptismissä olisi hyvä erottaa kaksi asiaa toisistaan: 1) Itsekriittinen skeptismin soveltaminen omaan ajatteluun ja 2) Skeptismin soveltaminen muiden ajatteluun.

    Vaihtoehdossa yksi oleellista on vain se, minkälaiset standardit itselleen asettaa. Vaihtoehdossa kaksi kuvaan tulevat kuitenkin myös muiden sinulle asettamat vaatimukset, jos alat heidän näkemyksiään arvostelemaan. Ehkä isoin tekijä vaatimuksissa on tilanne, jossa skeptikko sattuu itse jossain kohden erehtymään. Silloin voi herätä kysymys, onko hän harjoittanut asiassa skeptismiä enempää kuin kritisoimansa vastapuolikaan. Parhaimmillaan sellainen kysymys voi johtaa keskustelun sivuraiteille, pahimmillaan se voi lisätä aiheettomia epäluuloja skeptikkoja kohtaan. Eikä erehtyminen koske pelkästään virheellisen väitteen esittämistä, vaan myös virheelliseen suuntaan vihjaileva keskustelutapakin voidaan sellaisena nähdä.

    Kiusallisilta tilanteilta voidaan ehkä välttyä, jos sketikko ei esitä edustavansa jotakin ajattelumallia, joka olisi laadullisesti vastapuolen ajattelumallia korkeammalla. Jos esimerkiksi pyrkii vetoamaan vain omaan järkeensä, silloin ei aseta ajatteluaan lähtökohtaisesti toisen yläpuolelle, koska jokaisella meillä jonkinlainen järki on päässä.

    Skeptismiä sovellettaessa voi tulla vastaan tilanteita, joissa todennäköisesti ajattelumalli on vastapuolen ajattelua laadukkaampaa, mutta paraskaan todennäköisyys ei tarjoa sataprosenttista laatutakuuta. Ei ehkä kannata esittää edustavansa jotenkin laadukkaampaa ajattelua, ellei sitten ole asiastaan todella varma. Eikä se silloinkaan ole ehkä psykologisesti fiksua, sillä vaikka olisikin omasta asiastaan varma, vastapuoli voi olla silti keskimäärin aivan yhtä kykenevä järjenkäyttöön, vaikka hän jossain yksittäisessä asiassa olisikin erehtynyt.

    Yllä olevassa kommentissa on tietysti lähtökohtana se, että skeptismi on käsitteenä yhdistynyt siihen, että skeptismin harjoittaja kohdistaessaan skeptismiä johonkin toiseen henkilöön, käytännössä asennoituu tähän toiseen henkilöön niin, että hänen ajattelutapansa on jotenkin huonompi.

    Lisäksi äänekkäimpien skeptikkojen joukossa on heitä, jotka inhimillisiin erehdyksiin asennoituvat siten, että kyse olisi jostain muustakin kuin vain viattomasta erehdyksestä tai että se jostain muusta syystä ansaitsee asiattomia reaktioita osakseen. Tällaisen asenteen voi nähdä suorastaan kerjäävän riman asettamista korkealle tällaisille skeptismin edustajille itselleenkin – ärsyyntymiskynnyksestä ja asianhaaroista riippuen jopa niin korkealle, että on todennäköistä että kyseinen henkilö tuskin provosoimiaan standardeja täyttää, koska jokainen ihminen on erehtyväinen.

    Lisäksi käy helposti niin, että korkeat vaatimukset yleistetään koskemaan muitakin skeptikkoja, jos tuossa ympäristössä vallitsee hiljainen hyväksyntä ylilyönneiksi koettuja asioita kohtaan. Diplomaattiset taidot pitäisi kuulua skeptismin perusteisiin.

    1. Kiitos, Jani, perusteellisesta kommentista! Olen monesta kohdasta samaa mieltä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *