Valtimotaudin alku ja juuri – Osa 1.

Olen kirjoitellut muutamia kirjoituksia kolesteroliin liittyen tässä blogissa ja muutamissa muissa paikoissa. Aikaisempi kirjoitukseni verisuonen kalkkeutumisesta on yksi blogini luetuimpia; suuret kiitokset siitä kaikille kiinnostuneille! Myös haastatteluni Sfääri-ohjelmassa ylsi pitkäksi aikaa HSTV:n katsotuimpien joukkoon. Näistä on herännyt paljon kysymyksiä ja hyvää keskustelua. Itse koen asian erittäin tärkeäksi ja aina kun aikataulut antavat periksi keskustelen aiheesta mielelläni. Näen tämän osana aloittelevan tutkijan työtä – onhan yliopistojen lakisääteisenä tehtävänä ‘yhteiskunnallinen vaikuttaminen’. Palkkani on viime kädessä peräisin verorahoista, joten minulla on myös velvollisuus jakaa tietoa takaisin aiheesta, jonka parissa työskentelen.

Jaarittelut sikseen. Yksi parhaista kysymyksistä on se, mikä siinä kolesterolissa oikein mättää? Minkä ihmeen takia elimistö tuottaa sellaista tavaraa, joka on meille loppujen lopuksi jopa haitallista? Kolesterolin vaikutuksen kieltäjät (kolesterolidenialistit) saattavat joskus esittää sellaisiakin väitteitä, että LDL jollakin tavalla ”korjaa jotain” valtimon seinämässä. Kuinka se siis voisi olla haitallista? Onko tälle väittämälle teoreettista pohjaa?

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on antaa mahdollisimman yleistajuinen katsaus siihen, mikä on lopullinen syy sille miksi kolesteroli on elimistölle joissakin tilanteissa ongelmallinen. Näkökulma nojaa tälläkin kertaa puhtaasti perusbiologiaan. Lääke- yms tutkimuksia ei tarvita tämän kysymyksen tarkasteluun. Itse asiassa tutkijoiden konsensus LDL-kolesterolin syytekijävaikutuksesta oli selvä jo vuonna 1986, kun ensimmäinen statiini-tyyppinen kolesterolilääke sai myyntilupansa vasta seuraavana vuonna. On siis turha väittää, että kolesterolitutkimus liittyisi kiinteästi aina vain lääkkeisiin.

Aluksi lyhyt kertaus kolesterolin tehtävästä elimistössä. Sehän on elämälle välttämätön molekyyli, jota käytetään niin soluseinän, hormonien kuin sappihappojenkin valmistuksessa. Tunnetaan useita geenimutaatioita, joissa kolesterolin valmistus kaikissa elimistön soluissa ei toimi. Seurauksena voi olla heti alkion kehityksen pysähtyminen tai vähintäänkin vakavia kehityshäiriöitä. Näistä tunnetuin on nk. Smith-Lemli-Opitz-oireyhtymä, joka ilmenee monenlaisina käyttäytymishäiriöinä tai epämuodostumina.

Useimmin terveyskeskustelu pyörii nimenomaan veressä kiertävän kolesterolin ympärillä, mikä on peräisin maksasta. On erittäin tärkeää huomata, että se muodostaa vain murto-osan koko kehon tuottamasta kolesterolista. Ihmisestä tällaisen synteesin mittaaminen on vaikeaa mutta epäsuorien määritysten perusteella voidaan arvioida että sen osuus olisi vain n. 5-10% koko kehon tuotannosta. Tähän kun lisätään arvio siitä että (lisämunuaisen ydintä lukuunottamatta) maksan ulkopuoliset kudokset pystyvät hyödyntämään vain häviävän pienen osan veren kolesterolista, voidaan todeta että sen merkitys koko kehon normaalille toiminnalle ei voi olla kovin suuri.

Johtopäätöstä tukevat havainnot luonnonkansoista ja muista nisäkäslajeista (kts kuva), joilla veren kokonaiskolesterolipitoisuus on nykyiseen länsimaiseen ihmiseen verrattuna äärimmäisen pieni. Toisaalta molekyylibiologiset tutkimukset viittaavat siihen että ihmisen LDL-hiukkasia verestä poimivat reseptorit toimivat parhaiten kun pitoisuus on jopa alle 1 mmol/l (nykyinen suositus on pitää LDL alle 3 mmol/l) ja tällaisia lukemia mitataan sikiövaiheen ihmisiltä.

 

(Kuvan lähde)

Näyttää siis siltä, että nykyään (varsinkin länsimaissa) kannamme jatkuvasti Homo Sapiens-lajille epätyypillisen paljon kolesterolia veressämme. Olen kuitenkin aikaisemmin kirjoittanut myös siitä, että varsinaiseen valtimotaudin sairastumisriskiin vaikuttaa moni muukin tekijä eikä riski nouse lineaarisesti heti pitoisuuden 1 mmol/l jälkeen.

Kolesteroli kuitenkin on välttämätön osa valtimotaudin kehittymistä.

Alussa mainittu hyvä kysymys kuuluukin: miksi?

Aikoinaan valtimotautia pidettiin passiivisena kolesterolin kerääntymissairautena. Ajateltiin, että se vain pikkuhiljaa varastoituu sellaisenaan verisuonten seinämiin ajan myötä. Nykyään kuitenkin tiedetään, että valtimotauti on aktiivinen tulehdussairaus, joka jollakin tavalla johtuu kolesterolista (käyn läpi syy-seuraussuhdetta tässä useamman vuoden takaisessa vieraskirjoituksessani) eikä pääse paranemaan.

Vuosien varrella valtimotaudin perimmäiseksi syyksi on epäilty monia asioita (kts. viitteistä D. Steinbergin katsaus historiaan) aina mekaanisesta vauriosta bakteereihin. Kolesteroli – erityisesti LDL-kolesteroli on ollut näistä vain yksi muiden joukossa. Vuonna 1995 yhdysvaltalaiset valtimotautitutkimuksen jättiläiset Kevin Jon Williams ja Ira Tabas julkaisivat massiivisen katsausartikkelin, missä he kävivät läpi 240 siihen asti merkittävintä tutkimusta erilaisista syytekijöistä. Tarkoituksena oli selvittää, mikä mekanismi olisi paitsi välttämätön, myös yksinään riittävä valtimotaudin käynnistämiseksi. Heidän lopputuloksensa oli, että kaikkein todennäköisin alkusyy on LDL-hiukkasten takertuminen valtimon seinämään. Tämä oli tieteellinen hypoteesi, joka kantoi nimeä ‘response-to-retention’ (karkeasti suomentaen ‘vaste tarttumiselle’), joka heidän mukaansa oli selitysvoimaisempi kuin siihen saakka suositumpi ‘response-to-injury’-hypoteesi (‘vaste vaurioon’). Jälkimmäinen sisälsi ajatuksen siitä että valtimon seinämässä tulisi olla joku vaurio, joka käynnistää tautiprosessin. Heidän johtopäätökselleen oli hyvin paljon vahvoja viitteitä, jotka olivat vielä vahvistuneet vuoteen 1998 mennessä mutta lopullinen varmuus jäi puuttumaan.

Sitten kuvioihin astui ruotsalainen tutkijalääkäri Jan Borén.

Borén oli tehnyt 80-90-lukujen taitteessa jonkin verran molekyylibiologisia tutkimuksia LDL-hiukkasen tärkeimmällä kantajaproteiinilla, eli apolipoproteiini B:llä (apoB). Lopulta hän päätyi kehittämään verrattaen yksinkertaisen menetelmän tuon proteiinin rakenteen muokkaamiseksi eli mutatoimiseksi.

Kaikki proteiinit, kuten apoB, koostuvat aminohapoista. Mutaatio tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että osa näistä rakennuspaloista vaihdetaan toiseksi.

Soveltamalla aikaisemmin kehitettyä menetelmää apoB-proteiiniin, vuonna 1998 Borén onnistui kumppaneidensa kanssa tekemään kaksi merkittävää löytöä. Ensinnäkin hän löysi proteiinista juuri ne aminohapot, jotka ovat välttämättömiä sen tunnistamiselle. Toisin sanoen, kun niitä muutetaan, vastaanottajaproteiini (reseptori) ei enää tunnista LDL-hiukkasta ja ne jäävät pyörimään verenkiertoon. Tällaisia muutoksia tavataan myös joillakin ihmisillä ja se aiheuttaa perinnöllisesti kohonnutta LDL-pitoisuutta.

Pari kuukautta myöhemmin samassa, erittäin arvostetussa Journal of Clinical Investigation-lehdessä julkaistiin Borénin jatkotutkimus. Siinä hän teki mutaatioita apoB-proteiinin toiseen kohtaan, jonka epäiltiin vaikuttavan siihen että LDL-hiukkanen takertuu valtimoiden seinämässä olevaan nk. proteoglykaaniverkkoon. Hän onnistuikin löytämään siitä vastaavat aminohapot ja koeputkiolosuhteissa osoitti, että niiden mutaatio johti siihen ettei LDL-hiukkanen tarttunut proteoglykaaniin. Tärkeä huomio oli myös se, ettei tämä mutaatio vaikuttanut millään tavalla LDL-reseptorin kykyyn tunnistaa hiukkasta.

Nyt Williamsin ja Tabasin vuonna 1995 esittämä väite voitiin lopullisesti testata. Voitaisiinko nämä tulokset toistaa elävillä eläimillä ja mikä on vaikutus valtimotaudin kehittymiseen?

Borén kumppaneineen ryhtyivät töihin. He ottivat käyttöön koe-eläiminä tutun hiiren. Tutkijoilla oli tiedossa, miten sille saadaan aikaan merkittävä valtimotauti ja hiiren geenejä pystyttiin jo muokkaamaan. Tutkijat pelasivat varman päälle ja siirsivät hiirille ihmisen apoB-geenin. Käyttäen Borénin kehittämää mutaatiotekniikkaa, hiiren tuottamaa ihmisen apoB-proteiinia muokattiin siten että siltä puuttui kyky tarttua proteoglykaaniin mutta LDL-reseptori tunnisti sen normaalisti.

proteoglykaani_sijainti_ja_rakenne
Proteoglykaaniverkon rakenne ja sijainti valtimon seinämässä

Tulokset julkaistiin vuonna 2002 maailman arvostetuimmassa tiedelehdessä, Naturessa. Niistä nähtiin, että jos LDL-hiukkanen ei tartu valtimon seinämään, valtimotautia ei pääse muodostumaan huolimatta siitä että veressä kiertää normaaliin verrattuna jopa lähes 100-kertainen määrä LDL-kolesterolia. Hiiristä tuli parin vaivaisen aminohapon muutoksella immuuneja valtimotaudille. Mitään muuta ei tarvittu.

Response-to-retention hypoteesi oli osoitettu oikeaksi.

Ilmiö voidaan varmentaa myös erittäin tehokkailla elektronimikroskoopeilla. Jälleen on selvää, ettei tällaista tutkimusta voitaisi koskaan tehdä ihmisellä joten tutkijat ovat käyttäneet kaniineja selvittämään LDL-hiukkasten kulkeutumista verisuonissa. Niiden valtimoiden seinämät ja lipoproteiinit ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaiset, kuin ihmisellä. Eräässä tärkeässä tutkimuksessa amerikkalaisen huippuyliopisto UCLA:n tutkijat pistivät suoraan kaniinien verenkiertoon ihmisen LDL-hiukkasia ja tarkastelivat niiden kertymistä proteoglykaaniverkkoon. Se näyttää lähes 100 000-kertaisella suurennoksella tältä:

ldl_intimassa

Kyseinen tutkimus antoi myös viitteitä siitä että tarttuessaan verkkoon, LDL-hiukkaset voivat sulautua toisiinsa muodostaen suurempia hiukkasia. Tämä perustuu siihen, että joissakin paikoissa löydetään palleroita joiden läpimitta on suurempi kuin LDL-hiukkasilla keskimäärin. Tätä on tutkittu sen jälkeen runsaasti ja hiukkasten fuusiosta tiedetään jo paljon. Hauskana seikkana mainittakoon, että aikaisemman elektronimikroskooppitutkimuksen hiirillä toteutetussa jatkotyössä saman ryhmän tutkijat onnistuivat sattumalta nappaamaan kuvan fuusioituvista LDL-hiukkasista (otin vapauden värjätä alkuperäisen julkaisun valkoisen nuolen punaiseksi selkeyden vuoksi):

ldl_fuusio_intimassa

Nykyään ajatus LDL-hiukkasten takertumisesta valtimon intimakerroksen sidekudosverkkoon valtimotaudin välttämättömänä ensitapahtumana on vakiintunut tutkijoiden keskuudessa. Mitään parempaa ja/tai selitysvoimaisempaa hypoteesia ei ole keksitty eikä siihen ole ollut tarvettakaan, sillä tämä teoria selittää erinomaisesti kaikki perusbiologiset havainnot sairauden ensivaiheista.

Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina. Tästä nimittäin lähtee vasta homma käyntiin. Jumittuneet LDL-hiukkaset ovat elimistön puolustussoluille ”väärä asia väärässä paikassa” ja sellaiset tulee siivota pois. Ajan myötä ne vieläpä hapettuvat monien tekijöiden vaikutuksesta, mikä saa tulehdussolut tarttumaan niihin paljon suuremmalla voimalla. Mutta miksi solut eivät vain siivoa juuttuneita LDL-palleroita pois ja sillä siisti? Mikä on perimmäinen syy tulehduksen pitkittymiselle?

Vastaus liittyy suoraan kolesterolimolekyylin fysikaalis-kemiallisiin ominaisuuksiin. Vastoin yleistä väärinkäsitystä, kolesteroli ei suinkaan ole ”pehmeää ainetta” – ainakaan äärimmäisen pienessä mittakaavassa. Tästä lisää osassa 2.

TL;DR:

Yhteenveto:

  • Tieteellinen tutkimus viittasi jo vuonna 1995 siihen, että ainoa välttämätön ja yksistään riittävä tapahtuma valtimotaudin käynnistymiselle on ”pahan” LDL-kolesterolihiukkasen tarttuminen valtimon seinämän sidekudosverkkoon
  • Hypoteesi vahvistui, kun tutkijat onnistuivat siirtämään ihmisen kolesterolikuljettajageenin (apoB) hiirelle ja muuttamaan sitä vain niin vähän, ettei tämä sitoutuminen ollut mahdollista. Hiiristä tuli pienenpienellä muutoksella immuuneja valtimotaudille
  • LDL-hiukkasten takertuminen ja kerääntyminen valtimon seinämän sidekudosverkostoon voidaan nähdä myös elektronimikroskoopilla

Lähteitä:

kolesterolin perusfysiologia:

Dietschy JM, Turley SD, Spady DK (1998) Role of liver in the maintenance of cholesterol and low density lipoprotein homeostasis in different animal species, including humans. J Lipid Res. 1993 Oct;34(10):1637-59.

Kolesterolin optimaalisista pitoisuuksista (ja paljon muustakin):

Brown MS, Goldstein JL. (1986) A receptor-mediated pathway for cholesterol homeostasis. Science. 1986 Apr 4;232(4746):34-47.

Edellisen lisäksi uudempaa mittaustulosta sikiöiden kolesteroliarvoista:

Nagasaka H, Chiba H, Kikuta H, Akita H, Takahashi Y, Yanai H, Hui SP, Fuda H, Fujiwara H, Kobayashi K. Unique character and metabolism of high density lipoprotein (HDL) in fetus. Atherosclerosis. 2002 Mar;161(1):215-23.

Averna MR, Barbagallo CM, Di Paola G, Labisi M, Pinna G, Marino G, Dimita U, Notarbartolo A. Lipids, lipoproteins and apolipoproteins AI, AII, B, CII, CIII and E in newborns. Biol Neonate. 1991;60(3-4):187-92.

Vertailukuvan lähde:

Hochholzer W, Giugliano RP. Lipid lowering goals: back to nature? Ther Adv Cardiovasc Dis. 2010 Jun;4(3):185-91

 

31 Comments

  1. Hyvää dataa olet koonnut. Yritän muistaa palata aiheeseen, kunhan saan kirjan pois käsistäni ensi viikolla.
    Kolesterolipitoisuuksien vertailukuvaa on helpompi lukea, jos muuttaa jenkkiläisittäin ilmaistun pitoisuuden (milligrammaa desilitrassa) suomessa käytettyyn mittayksikköön (millimoolia litrassa). Sen voi tehdä jakamalla mg/dl -luku luvulla 39. Näin saa riittävän tarkan vertailuluvun. Esimerkiksi amerikkalainen 225 mg/dl kolesterolipitoisuus on suomalaisittain ilmaistuna 5,7 mmol/l eli korkea.

    1. Hyvä huomio, kiitos Satu! Olisipa tosiaan pitänyt jaksaa värkätä tuosta kuvasta oma suomennettu versio mutta lopulta laiskuus iski kun näitä kuvia ja bokseja oli niin monta 🙂

      Ja tiedossahan on vielä jatko-osa, jossa niin ikään paljon kuvia 😉

  2. Laadukas kirjoitus. Selkeä looginen tarina jokaiselle lukemaan kykenevälle.

  3. Seuraava kysymys kuuluukin, että nostaako ruokavalion tyydyttynyt rasva veren kolesteroliarvoja? Ainakin paleo-ruokavaliota noudattavilta olen kuullut väitettä, ettei lihan ja voin käyttö sitä välttämättä nosta todellisuudessa.

    1. Tarkoin kontrolloiduissa syöttötutkimuksissa nähdään, että kyllä se nostaa. Käytännön elämässä ihminen kuitenkin syö kokonaisia ruoka-aineita ja muutenkin lopputuloksen määrää ruokavalion kokonaisuus sekä muut elämäntavat ja geenit. On kuitenkin viitteitä siitä että tyydyttyneen rasvan runsas käyttö juuri voin, kookosöljyjen yms valmisteiden muodossa on haitallista veren kolesteroliarvoille. Oma kantani on se, että tärkeintä on olla tietoinen omista veriarvoistaan ja tehdä ruokavaliomuutoksia osin niiden perusteella. Tyydyttynyttä rasvaa on jonkin verran sellaisissa terveellisissä ruoka- aineissa kuin oliiviöljy. Näistä sen saanti on kuitenkin kohtalaisen vähäistä enkä näe mitään syytä lähteä lisäilemään sitä yhtään enempää. Jos karpata haluaa, sekin olisi mielestäni viisainta tehdä kasvirasvojen voimin. Tällaisella ruokavaliolla voi olla hyvinkin edulliset vaikutukset veren kolesteroliin.

  4. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus myös näin asiaan ehkä ”keskivertomaallikkoa” perehtyneemmänkin näkökulmasta! Täytyy sanoa, että itse olen kyllä henkilöiden tasolla aika ulapalla, että kuka on tutkinut ja mitä – enemän tiedän juuri mitä se valtimon seinämä syö ja miksi 😀 On virkistävää lukea alan ammattilaisen tuottama ”suurmiesten ja -naisiin tekoihin” perustuva kuvaus kyseisten teorioiden historiasta.

    Sadulta myös hyvä lisäys, jota haluaisin itsekin jatkaa: milligrammat desilitraa kohden ovat suomalaisessa kulttuurissa varsin vieras tapa ilmaista kolesterolipitoisuuksia ihmisen verenkierrossa. Ainakin Yhdysvallat ovat myös lääketieteellisten suureiden suhteen ihan oma lukunsa (ihan niinkuin jalat ja mailit eivät olisi jo riittävästi :D), turvallisinta on kait esittää asia samoissa yksiköissä kuin esim. Huslab’n ohjekirja ilmoittaa omat viitearvonsa. Heidän ohjekirjansa hakulaatikko löytyy ilmaiseksi netistä, jos vaikka myöhemmin satut kirjoittelemaan joistakin muista ”ulkomaalaisista” veriarvoista myöhemmin: https://huslab.fi/ohjekirja/

  5. PAULI

    Lisääntyykö juttujen uskottavuus,jos alussa kehutaan omien juttujen menestystä ? Saako menestys lisävauhtia, jos Juhani Knuuti, Reijo Laatikainen ja Pauli Ohukainen kehuvat toistensa juttuja ?

    Ei kai tällainen keskinäinen kehuminen ole tuntematonta muissakaan yhteyksissä.

    1. Hei Leino pitkästä aikaa!

      Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: ei. Tarkoitus ei ole kehua omia juttuja, vaan olen vilpittömästi kiitollinen siitä että näille kirjoituksille on riittänyt lukijoita. Vastaus toiseen kysymykseen on: osittain. Internetissä kaikkien sivujen suosio perustuu lähes yksinomaan siihen, minkä verran ihmiset niihin linkittävät. Itse jaan päivittäin twitterissä ja facebookissa minua kiinnostavaa sisältöä. Joskus seassa on myös mainittujen henkilöiden kirjoituksia.

      1. Pauli

        Kiitos asiallisesta vastauksestasi ! Yhteen pieneen asiaan juttusi alkupäässä haluaisin kommentoida muna vai kana ensin ajatuksella.
        Annat ymmärtää, että LDL-konsensus syntyi ensin ja statiini vasta sitten. Näinhän se meni, jos statiinin myyntilupa oli jokin kulmakivi. Japanilainen Akira Endo kuitenkin totesi jo vuonna 1972, että löydetty aine (myöhemmältä nimeltään statiini) vähentää kolesterolituotantoa. Lääkefirma Merck sai asiasta vihiä ja ” keksi ” saman asian
        uudelleen ja lähti kaupallistamaan statiinia.

        Kyllä siis statiinin kaupallistamisen valmistelu alkoi huomattavasti ennen LDL- konsensusta. Ei kai tällä marssijärjestyksellä sinänsä ole merkitystä. Saivartelinpa vain peruskoulutuksen rasittamana.

        1. Olkaapas hyvä 🙂

          Oma historiantuntemukseni kertoo seuraavaa: Akira Endo työskenteli jo 70-luvulla lääkefirmassa (japanilainen Daiichi Sankyo, silloin pelkkä Sankyo) löytäessään ensimmäisen statiinin yli 6000 sienissä tuotetun molekyylin joukosta. Hän kutsui sitä silloin kompaktiiniksi (engl. ’compactin’). Tulokseen suhtauduttiin aluksi monestakin syystä varauksella. Hän kuitenkin pääsi työskentelemään Nobelistien Brown & Goldstein kanssa ja sai aikaan paljon lupaavampia tuloksia, jotka pikkuhiljaa herättivät niin tutkijoiden kun teollisuudenkin kiinnostuksen. Merck itse asiassa osti Endon eristämät kompaktiininäytteet Sankyolta ja aloitti oman tuotekehittelynsä niiden pohjalta. Tuloksena oli käytännössä sama molekyyli, jonka nimeksi tuli nyt lovastatiini.

          Ratkaisevat tulokset LDL-kolesterolin riskitekijävaikutuksen kannalta tehtiin aivan muilla lääkkeillä. Esimerkiksi rakeisella hartsilla (kolestyramiini) ja nikotiinihapolla. Näissä oli kuitenkin sen verran kovat haittavaikutukset, että uusien lääkkeiden etsiminen oli erityisen suosittua.

          Lähteenä D. Steinbergin kirja Cholesterol Wars, joka on myös julkaistu artikkelisarjana J. Lipid Researchissa ja linkit tulevat seuraavan kirjoituksen loppuun.

  6. PAULI
    Pari asiaa jutussasi jäi vaivaamaan päätäni. Suoritin niistä epätieteellisen Google-kirjallisuushaun.
    Alla on löydöksiäni. Voitko ojentaa minua oikeaan suuntaan ?

    PAULI KERTOO 1
    Toisaalta molekyylibiologiset tutkimukset viittaavat siihen että ihmisen LDL-hiukkasia verestä poimivat reseptorit toimivat parhaiten kun pitoisuus on jopa alle 1 mmol/l (nykyinen suositus on pitää LDL alle 3 mmol/l) ja tällaisia lukemia mitataan sikiövaiheen ihmisiltä.

    GOOGLE KERTOO 1
    Sikiö saa happea ja ravinteita äidin verenkierrosta istukan kautta, ja samalla tavoin siirtyy kuona-aineita ja hiilidiioksidia sikiön verenkierrosta äidin verenkiertoon. Valtimotiehyt, laskimotiehyt ja soikea aukko sulkeutuvat melko pian lapsen syntymän jälkeen.

    LEINO PÄHKÄILEE 1
    Sikiövaiheen ihmiselle kolesteroliarvot ovat kai kaiken järjen mukaan samat kuin äidillä. Siis sikiövaiheen ihmisellä LDL-arvo 1 mmol/l lienee mittausvirhe. Syntymän jälkeenkin vauva joutuu kehittymään rasvavellillä eli äidinmaidolla. Rasvaa äidinmaidossa on runsaasti, keskimäärin 4 %.
    Vauva joutuu siis tyytymään kovaan rasvaan eli maitoon.

    PAULI KERTOO 2
    Johtopäätöstä tukevat havainnot luonnonkansoista ja muista nisäkäslajeista, joilla veren kokonaiskolesterolipitoisuus on nykyiseen länsimaiseen ihmiseen verrattuna äärimmäisen pieni.

    GOOGLE KERTOO LUONNONKANSOISTA 2

    INUIT
    In Alaska (compiled by Veniaminov, taken from Cancer, Disease of Civilization), which recorded the ages of death of a traditionally-living Inuit population during the years 1822 to 1836.
    Excluding infant mortality, about 25% of their population lived past 60. Based on these data, the approximate life expectancy (excluding infant mortality) of this Inuit population was 43.5 years

    The Statistics Canada work compared life expectancy and cause of death data for the Inuit Nunangat area and the rest of the country from 1989 to 2008.

    Male life expectancy rose to 67.7 years from 63.5 years; among women, life expectancy rose to 72.8 years from 71.1 years. But in the rest of Canada, male life expectancy rose to 77.5 years from 74.1 years and among females it rose to 81.3 years from 79.7 years.
    MASAI
    It is true that they do not get heart disease, but keep in mind that the life expectancy of the Masai is below 50 years.

    LEINO PÄHKÄILEE 2
    Parisataa vuotta sitten Inuit-porukan elinaika kesti keskimäärin 43.5 vuotta. Meidän aikanamme miehillä elinikä on jo noin 67.7 vuotta ja naisilla 72.8 vuotta.
    Kanadan länsimaisesti elävällä väestöllä vastaavat luvut ovat noin 10 vuotta korkeammat eli miehillä 77.5 ja naisilla 81.3 vuotta.
    Kanadan inuit-porukan kolesteroliarvo lienee noussut, kun heidän ruokaansa on tullut ”roskaruokaa”. Samalla elinikä on lähtenyt kipuamaan kohti nykyaikaa.

    1. Viitteet vauvojen ja sikiöiden kolesteroliarvoihin löydät kirjoituksen lopusta. Googlen tulos ei anna syytä epäillä näiden alkuperäistutkimusten luotettavuutta. Ja mitä äidinmaitoon tulee, sehän onkin tarkoitettu vain varhaiseen ravitsemukseen ennen kun lapsi voi syödä mitään muuta. Elinikäinen terveys ratkeaa tämän vaiheen jälkeen.

      Inuiitit ovat poikkeuksellinen kansa, joiden sydänterveys on vastoin yleistä väärinkäsitystä ollut varsin huono. Johtuen varmasti osittain korkeista kolesteroliarvoista. Kun elinikä on noussut, siihen on liittynyt parempi terveydenhuolto, ravitsemus ja niiden myötä myös paremmat kolesteroliarvot. Spekulaatiot roskaruoan parantavasta vaikutuksesta ovat vastoin tieteellistä kokonaisnäyttöä.

  7. PAULI

    Voisitko kertoa meille maallikoille vähän tarkemmin,miten perustelet luonnonkansojen matalilla kolesteroliarvoilla sitä,että hyvin matala LDL-kolesteroliarvo on hyvin terveellistä ?

    Figure 2:ssa näkyy, että Guatemalan intiaaneilla on matala kokonaiskolesteroli.Kun puhutaan eliniästä, on se intiaaleillakin matala eli 56 vuotta,kun se länsimaalaistuneella naapureilla Guatemalassakin on 72 vuotta.

    Guatemala, Indians: Life expectancy for an Indian is 16 years lower than for a ladino. The Ladinos are the more Westernised sector of the population.
    Ladinos life expectancy at birth: total population: 72.3 years male: 70.3 years female: 74.4 years (2016 est.)

    ONKO SIIS MATALA KOLESTEROLI TÄRKEÄMPÄÄ KUIN PITKÄ ELÄMÄ ?

    Figure 2:ssa kerotaan edelleen, että inuiiteillä on matala kokonaiskolesteroli. Sinä kuitenkin kirjoitat:….. Inuiitit ovat poikkeuksellinen kansa, joiden sydänterveys on vastoin yleistä väärinkäsitystä ollut varsin huono. Johtuen varmasti osittain korkeista kolesteroliarvoista….

    ONKO SIIS INUIITTIEN KOKONAISKOLESTEROLIARVO MATALA TAULUKON MUKAAN VAI KORKEA TEKSTISI MUKAAN ?

    Paljon kehutun MASAI-heimon kolesteroliarvot ovat matalia, mutta: It is true that they do not get heart disease, but keep in mind that the life expectancy of the Masai is below 50 years.

    SIKIÖN JA VAUVAN KOLESTEROLI

    Lääketieteellinen tiedekunta on tutkinut:
    Progesteroni tankkaa kolesterolin esiastetta sikiön aivoihin – ja turvaa aivojen kehityksen syntymän jälkeen
    Progesteronilla on monia vaikutuksia sikiöön ja tässä paljastui yksi uusi. Progesteroni siis lisää kolesterolin välittömän esiasteen, desmosterolin määrää aivoissa ja sterolien (kolesterolin esiasteiden) eritystä astrosyyttilinjan soluissa. Tämä mekanismi ilmeisestikin valmistaa kehittyviä aivoja syntymän jälkeisiin adaptaatioihin, hermoverkkojen järjestäytymisen ja myelinaatioon. Näissä prosesseissa tarvitaan tehokasta kolesterolisynteesiä membraanien rakentamiseksi ja desmosterolin runsas tuotanto (tankkaus) loppuraskaudessa tätä helpottaa, koska se on kolesterolin välitön esiaste.

    http://blogs.helsinki.fi/med-viikonjulkaisu/arkistot/106

    Maallikkona ymmärrän, että sikiön elimistöllä on kiire tankata kolestrolia aivoihin, jotta selviäsi hengissä ja tulisi täysjärkiseksi.

    MITEN YLENSÄKÄÄN SIKIÖN KOLSTEROLIARVOILLA VOIDAAN TODISTELLA HYVIN MATALAN KOLESTEROLIN TERVEELLISYYTÄ ? Vauvojen geenitkin tulevat vanhemmilta.Siis nykyajan lapsien geenit eivät ole luonnonkansojen geenejä.

    1. Leino hyvä, pyydän tarkkuutta.

      Luonnonkansat ja vauvat eivät tässä yhteydessä ole argumentti alhaisen kolesterolin terveellisyydestä. Ne ovat keinoja tarkastella sitä, mikä on ihmisrodulle ominainen fysiologinen kolesterolipitoisuus. Terveellisyyttä pitää tarkastella siten että kaikki muut muuttujat on vakioitu mahdollisimman huolellisesti ja näyttöä on yksilötasolta.

      1. PAULI

        ….Näyttää siis siltä, että nykyään (varsinkin länsimaissa) kannamme jatkuvasti Homo Sapiens-lajille epätyypillisen paljon kolesterolia veressämme….

        Olet oikeassa. Minun ajatukseni perustui ehkä aikaisempiin muiden asiantuntijoiden kertomuksiin,että
        luonnonkansoilla oli ”oikeat kolesteroliarvot”. Sinähän tosiaan vertasit vain nykytilaa siihen kivikauden aikaan, kun minäkin olin nuori. Et siis pitänyt alkuihmisten mallia ihanteena.

        Se siitä! Hyvää jatkoa. Teet perusteellista työtä.

        1. Kiitos! Tosin, itse kyllä luulen että alkuperäiskansoilla kolesteroliarvot olivat aika lähellä lajillemme optimaalista arvoa 🙂 Pitää kuitenkin muistaa, että heidän elinikään/terveyteensä vaikuttaa miljoona muuttujaa, joten tutkimuksia tulee tulkita hyvin varoen. Jos haluttaisiin nähdä, mikä on kolesterolin vaikutus alkuperäiskansoissa, meillä pitäisi olla heistä yksilötason tietoa ja toistuvia kolesterolimittauksia vuosien tai vuosikymmenten ajalta ja voisimme katsoa miten tämän väestön sisällä alhaisemmat kolesteroliarvot ennakoivat sydänkuolleisuutta kun kaikki muut muuttujat vakioidaan. Tällaisia tutkimuksia tuskin koskaan tulee ja sen sijaan voimmekin katsoa esimerkiksi näyttöä keskuudessamme elävistä ihmisistä, joilla kolesteroliarvot ovat lähellä lajille ominaista tasoa ihan puhtaasti geneettisistä syistä. Heillä tehdyistä tutkimuksista näemme, että jokainen 1 mmol/l pudotus LDL-kolesterolissa läpi koko elämän laskee sv-riskiä n. 50%.

  8. Saako kysyä? Koska on yksimielisyyttä notta se kolesteroli eli se paha kerääntyy valtimon seinämään niin miksi se takertuu kiimaakin voimakkaamalla vietillä sinne? Mikä on sen alkuräjähdys? Tuskin se on kuitenkaan ymmärryksen ja käsityskyvyn tuolla puolen, jos se tiedetään.

    Tästä selvityksestä kiitollisena eläisinkin valtimotautipotilaana onnellisena elämäni loppuun asti.

    1. Saa tietenkin kysyä. Yritänpäs vastata hyvin, jotta voisin taata sinulle onnellisen loppuelämän! 🙂

      Tuo kiimaakin voimakkaampi vietti on tässä kirjoituksessa kuvattu sähköinen vuorovaikutus ”pahan” kolesterolihiukkasen ja valtimon seinämän sidekudosverkoston välillä. Niissä on juuri sopivalla tavalla vastakkaismerkkiset sähkövaraukset (plussat ja miinukset), jotka vetävät toisiaan puoleensa. Tällöin kolesterolihippunen voi jäädä jumiin.

      Otetaan toisenlainen havainnollistava esimerkki.

      Valtimon seinämässä on sidekudosverkko, jonka tehtävä on antaa sille kimmoisuutta ja sitkeyttä. Ajatellaan että tämä verkko on kuin kalastajan verkko. Veressä kiertää iso joukko erilaisia asioita, joita voidaan ajatella erilaisina kaloina. Niitä on erikokoisia, -näköisiä ja muotoisia. ”Pahat” LDL-kolesterolihiukkaset ovat juuri sen kokoisia kaloja, että ne voivat tarttua verkkoon kiinni. Lisäksi niillä on juuri sopivat piikikkäät evät (sähköiset ominaisuudet), jotka takertuvat verkkoon todella tiukasti. Monet muut kalat eivät jää samalla tavalla kiinni.

      Miksi sitten korkeampi ”pahan” kolesterolin määrä aiheuttaa valtimotautia?

      Jos tällainen verkko lasketaan vesille, missä ei ole lainkaan (tai vain vähän) sopivia kaloja, on turha toivo että mitään tarttuisi kiinni. Jos taas vedessä (= veressä) kiertää paljon juuri sopivia kaloja (”paha” kolesteroli), on suurempi varmuus että niitä jää kiinni.

      Onnistuinko? 🙂

      1. Juu niin ei aivan. Ajattelin notta miksi eikä miten. On arvioita notta koleilla on tehtävä eli paikkaa vaurioita kuten Väinön tapauksessa. Ottaa kolesterolin kiireellisesti? Mulla oli kokonainen 4,6 juu hyvät ja mikä hyvä se ku lanssilla sinisien valojen kanssa vierään. Eli olen kadottanut uskon kolesterolin pahuuteen.

        Lainailen Malcolmia. ”Ihmiset, joiden LDL taso on normaali tai jopa matala, kehittävät plakkeja ja kuolevat sydäntauteihin.

        Tämä tarkoittaa sitä että kyseessä on sairausprosessi, joka ilmenee silloin kun LDL taso on korkea, keskimääräinen tai matala. Tämä on ensimmäinen kerta lääketieteen historiassa kun normaalin (ja elintärkeän) aineen normaali pitoisuus veressä aiheuttaa sairauksia.”

        1. Arviot siitä että kole ”paikkaisi jotain” eivät perustu tutkimustietoon. Jos näin olisi, esimerkiksi kaniinien verenkiertoon voitaisiin pistää kolesterolia ja nähdä sen tekevän verisuonissa jotain paikkaustehtäviä. Näin ei ole, vaan pistetty kolesteroli aiheuttaa valtimotaudin. Sama homma hiirten kanssa. Kun niiden kolesterolipitoisuutta nostetaan, jos se paikkaisi jotain, tuloksena pitäisi olla erityisen hyväkuntoiset valtimot. Näin ei ole, vaan hiiret sairastuvat valtimotautiin.

          Omat kokemukset ovat monesta syystä petollisia, eikä niihin kannata luottaa kovin paljoa. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän täällä. Vaikka kolesteroli onkin välttämätön osa valtimotaudin käynnitymistä, lopullisen sairastumisen määrää altistuminen kaikille riskitekijöille. Näistä keskeisimmät ovat (kolesterolin lisäksi) kohonnut verenpaine, diabetes ja tupakointi. Tutkimusten mukaan 80-90%:lla sepelvaltiotautiin sairastuvilla on vähintään yksi näistä. Todennäköisesti 10-20% väestöstä kantaa sellaista geeniperimää, että voivat sairastua vaikkei altistuisi yhdellekään näistä perinteisistä riskitekijöistä. Heilläkin sairaus on kyllä sama mutta pääsee kehittymään salakavalasti siten ettei vaikuttavia tekijöitä osata mitata. Tämä voi johtua esimerkiksi kohonneesta tulehdusherkkyydestä, jolloin pienempi määrä kolesterolia riittää saamaan aikaan taudin.

          Malcom on tässä asiassa väärässä, sillä hän esimerkiksi olettaa että väestön keskiarvo on sama asia kuin normaali. Kuten kuvasta 1 nähdään, väestön keskiarvo on todennäköisesti kaukana siitä mihin ihminen on biologialtaan kehittynyt. Samaa voitaisiin sanoa ylipainosta. Lasketaan väestön keskimääräinen BMI ja sanotaan että se on normaali. Tuloksena olisi, että on normaalia olla ylipainoinen.

          Hän on myös hyvin todennäköisesti väärässä siinä että LDL kolesteroli olisi elintärkeä. Kolesteroli kyllä on mutta veressä kiertää ainoastaan sen ”varajärjestelmä”. Tiedetään muutamia yksittäistapauksia, joissa ihmisellä on perimästään johtuen LDL lähes nolla eikä siitä ole toistaiseksi osoitettu olevan mitään haittaa.

      2. Kolesteroli hiukkasten ja valtimon seinämän välillä sähkökenttä +ja- miksi näin huonosti tuo kohta suunniteltu vai onko kysymyksessä jo tulehtunut valtimo?

        1. Kyse ei ole suunnittelun huonoudesta tai hyvyydestä, vaan ihan ominaisuudesta. Kaikki elämä koostuu molekyyleistä, joista suurimmalla osalla on jokseenkin epätasaisesti jakautunut sähköinen varaus. Esimerkiksi vesimolekyyli on tällainen.

          Proteiinit koostuvat aminohapoista, joista hyvin monilla on sähköinen varaus. Valtimon seinämässä oleva sidekudosverkko koostuu proteiinista ja sokereista, joilla myös on sähköinen varaus. LDL-hiukkasten ja tämän verkon varaukset sattuvat olemaan sen verran sopivasti vastakkaismerkkiset, että vetävät toisiaan voimakkaasti puoleensa.

  9. Niin pauli mainitsi kaloista ja verkoista Ldl kalat ovat sopivan kokoisia tarttuakseen verkkoon.Eikö tätä Ldl:ää ole monen kokoista ja että pienet tarttuu verkkoon?Eikö niitä mitata jollakin ApoB ja -A mittauksilla?

    1. On kyllä erikokoisia. Tästä aiheesta liikkuu paljon urbaanilegendoja ja huonoa tiedettä, joten tulen kirjoittamaan aiheesta tulevaisuudessa ihan oman kirjoituksensa. Jatketaan vaikka myöhemmin sen myötä keskustelua 🙂

      Tässä vaiheessa voin lyhyesti todeta, että LDL-hiukkasten halkaisija on n. 20-30 nanometriä. Valtimon seinämään mahtuu hiukkaset, joiden läpimitta on alle 70 nanometriä. Koko ei siis ole rajoittava tekijä siinä, aiheuttaako LDL ongelmia vai ei – määrä on. Yleisesti ottaen pienemmät hiukkaset kyllä yhdistyvät joissain tutkimuksissa hieman suurempaan riskiin verrattuna suurempiin mutta tämä ero on käytännössä kohtalaisen pieni.

      Kun mietitään mihin kannattaa käytännössä tähdätä, olennaista on laskea LDL-kolesterolin määrää riittävän paljon. Tällöin useimmilla ihmisillä myös hiukkasten määrä laskee eikä tarvitse murehtia siitä, minkä kokoisia, makuisia tai värisiä ne ovat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *