Tiedeuskovaisuus ja skientismi

Nyt kun on vauhtiin päästy, jatkan vielä samalla teemalla kuin pari aikaisempaa kirjoitustani. Olen perustellut, miksi tiede on hienoa ja postmodernistinen käsitys kaiken tiedon suhteellisuudesta on huono tapa ajatella. Edellisessä kirjoituksessa pyrin vastaamaan kysymykseen ”Miksi luottaa tieteeseen vaikka se tekee virheitä?”, jonka totesin olevan yksi yleisimmistä kysymyksistä joita kuulee kun yrittää viedä melkeinpä mitä tahansa keskustelua tieteellisen todistusaineiston valokeilaan.

Toinen kutakuinkin yhtä yleinen, on loukkaukseksi tarkoitettu hätähuuto: ”Olet tiedeuskovainen!”

Tämä on ymmärrettävä reaktio henkilöltä, jolla on uskomuksia joiden perusta on epätieteellinen. Kokiessaan ne uhatuksi ja muiden keinojen loppuessa, on helpointa antaa tunteiden viedä ja taantua nimittelyn tasolle. Valitettavasti tämä loukkaukseksi tarkoitettu parkaisu paljastuu hyvin ohuen pinnan alta käsittämättömän huonoksi. Se paljastaa, ettei esittäjä ymmärrä mitään käyttämästään sanasta ja yleensä vieläpä loukkauksen kohde voi olla varsin ylpeä nimityksestään. Tässä kirjoituksessa kerron, miksi. Lisäksi kerron miten loukkaus tulee oikeaoppisesti muotoilla. Tosin, oikeassa muodossaan se pätee melko harvoihin.

Tiedeuskovaiseksi nimitetty voi olla ylpeä nimitykestään

Olen itse asiassa sivuuttanut tätä aihetta aikaisemmassa kirjoituksessani, jossa perustelin miksi tieteelliset tutkimukset ovat parempia kuin ihmisten henkilökohtaiset kokemukset. Lainaan itseäni:

…”maalaisjärki” alkaa toimia kunnolla vasta kun se on mahdollisimman vapaa vinoumista. Tieteessä ei loppujen lopuksi ole mitään toimivalle maalaisjärjelle vierasta: tehdään tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa havaintoja, muodostetaan testattavia hypoteeseja, tulkitaan tuloksia johdonmukaisen logiikan avulla ja raportoidaan tulokset tiedeyhteisön arvioitavaksi. Siinä on tieteellisen tutkimuksen ydin.

Skeptikot saavat usein kuulla jonkinasteiseksi loukkaukseksi tarkoitettuja nimityksiä, kuten “tiedeuskovainen”. Tämä on niin typerä nimitys, että siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman tekstin. Ja vaikka hyväksyisimmekin sen että olemme “tiedeuskovaisia”, mitä vikaa siinä on? Eikö kannata pyrkiä kontrolloituihin olosuhteisiin tai johdonmukaiseen logiikkaan? Eikö hypoteeseja kannata testata? Eikö tuloksia pidä julkistaa?

(Jo tuolloin siis povasin että aihe ansaitsisi oman kirjoituksensa ja tässä se nyt on 🙂 )

Eli, jos joku luottaa tieteeseen sen puutteistaan huolimatta eräänlaisena terveen maalaisjärjen parhaana ilmenemismuotona, minkä ihmeen takia on jotenkin paha asia olla ”tiedeuskovainen”? Yleensä asiayhteys vieläpä on se, että syytetty pyrkii esimerkiksi osoittamaan jonkun pseudotieteellisen vaihtoehtohoidon olevan perusteiltaan mahdoton ja osoittaa sen taustalta puuttuvan myös kliinisen todistusaineiston. Hän tekee selväksi että arvostaa tieteellistä todistusaineistoa. Kun tästä saa ”palkinnoksi” nimittelyä tiedeuskovaiseksi, se ei ole millään tavalla loukkaavaa. Se on itse asiassa jopa mieltä ylentävää. Eihän sellaine loukkaus ole hyvä, joka on vastaanottajasta vain kohteliaisuus! Sama kun yrittäisi solvata aktiiviurheilijaa kutusumalla tätä ”urheilufanaatikoksi”. Tuskin aiheuttaa alahuulen väpätystä, vaikkakin sanalla ’fanaatikko’ on negatiivinen sävy.

Sävyistä puheenollen, nimityksessä on kyllä mukana melkoisen ladattu komponentti, jonka kantasana on uskonto.

Nimittelijä ei ymmärrä, mitä tarkoittaa tiede tai uskonto

Tajuan kyllä, mistä nimitys tulee. Mutta pohditaanpa sitä järjellä ja puretaan osiin. Yhdyssana koostuu kahdesta osasta: 1) tiede ja 2) uskonto. Nimittelijän on tarkoitus viitata siihen että syytetty pitää tiedettä uskontonaan. Hän voi olla itse uskovainen tai pitää uskovaisuutta jotenkin negatiivisena asiana. Hän haluaa siis joko vetää nimittelyn kohteen kanssaan samalle tasolle tai pyrkiä vielä jonkinlaiseen loogiseen etulyöntiasemaan. Joko ”Olet uskovainen, kuten minäkin” tai ”Sinäpä olet uskovainen kun minä en”. Koska tiede ja uskonto ovat perustavanlaatuisesti eri tavalla toimivia asioita, niiden lätkäiseminen yhteen tarkoittaa että olet keksinyt täysin uuden käsitteen jolle pitää antaa merkitys.

Jotta voitaisiin sanoa jonkun pitävän tiedettä uskontonaan, tulee määritellä uskonto. Muuten ei voida sanoa, mitä uskonnon ominaisuuksia tieteessä on. Kas, tässäpä jo kiperä pulma. Jos osaat määritellä uskonnon täydellisesti, onneksi olkoon! Tiedät asiasta ehkäpä enemmän kuin valtaosa uskontotieteilijöistä.

Paras itse koskaan lukemani kuvaus uskonnon määrittelyn ongelmasta on se että se on yhtä vaikeaa kun yrittäisi määritellä mikä on ’peli’. Peleissä on sääntöjä, osallistujia, ööh.. Ja kaikkea muutakin pelimäistä. Mutta voi olla myös sääntöjä ja osallistujia, joilla ei ole mitään tekemistä pelien kanssa. Jos kaikki maailman pelit laitettaisiin rinnakkain siten että hyvin läheisesti toisiaan muistuttavat pelit olisivat vierekkäin, molemmissa ääripäissä olevat pelit eivät vaikuttaisi olevan lainkaan yhteyksissä toisiinsa. Afrikan tähti ja jääkiekko voidaan tunnistaa peleiksi mutta onko niissä yhtä paljon samaa vai eroavaisuuksia? Siinäpä pohtimista unettomiin öihin.

Tiedeuskovaiseksi nimittelijä joutuu siis etsimään tieteestä niin paljon uskonnoille ominaisia piirteitä, että tiede voitaisiin tunnistaa samalla tavalla uskonnoksi, kuin vaikkapa jainalaisuus tai mormonismi. Onnea matkaan.

Annetaanpa nimittelijälle kuitenkin mahdollisuus. Hän todennäköisesti tahtoo sanoa, että syytetty pitää tiedettä absoluuttisena ja järkähtämättömänä Totuutena ikään kuin monet uskonnolliset tekstit ovat. Ehkä hän myös tarkoittaa että syytetty palvoo tieteellisiä auktoriteetteja jonkinlaisina erehtymättöminä jumaluuksina. Nämä todella ovat uskonnollisia piirteitä (päivitys 5.12, kts alaviite 2). Mutta kun näitä piirteitä katsoo, herää kysymys, miten ihmeessä joku joka yhtän ymmärtää tieteestä mitään, voisi ajatella näin? Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, suurin osa tutkimustuloksista on väärin ja jos tiedettä ymmärtää, tietää myös tämän. Ei tällöin voi pitää tiedettä erehtymättömänä. Toisaalta, jos ymmärtää tieteestä mitään, tietää myös ettei yksittäisten tutkijoiden mielipiteillä ole juurikaan painoarvoa ja jopa konsensus voi aina muuttua uuden tiedon myötä.

Tiedeuskovaiseksi nimittelijä ei siis ymmärrä myöskään, mikä on tiede. Tai ainakaan hän ei tajua, että nimittelyn kohde todennäköisesti ymmärtää sitä paremmin.

Näillä perusteilla uskallan siis sanoa, että ”tiedeuskovainen” on kaikkien aikojen typerin solvaus:

  1. Se ei ole ensinkään kohteelleen loukkaava
  2. Sen käyttö paljastaa, ettei nimittelijä käsitä mitä on uskonto tai tiede

Oikeaoppinen solvaustermi on skientismi

Jos siis halutaan oikeasti lähteä syystä tai toisesta solvaamalla solvaamaan henkilöä joka pitää tiedettä hienona asiana, pitää ymmärtää skientismiä (ei pidä sekoittaa esim. skientologiaan, mikä on taas ”vähän” eri juttu). Sanan tarkasta määritelmästä on hieman eriäviä tulkintoja mutta tiivistettynä yhteinen ydin on se että skientistisessä ajattelussa erityisesti luonnontieteellistä tietoa pidetään ylivertaisena ja sen katsotaan menevän kaikissa asioissa muuntyyppisen tiedon edelle.

Itse olen pyrkinyt olemaan tarkka siinä että puhun tieteestä ylivertaisena työkaluna nimenomaan todellisuuden tutkimisessa. Ja todellisuus tarkoittaa kaikkea mitä universumissa on. Olen kuitenkin pyrkinyt tuomaan esiin myös ajatuksen siitä että en missään tapauksessa pidä nimenomaan luonnontiedettä Ainoana Oikeana Tieteenä kaikkien todellisuutta tarkastelevien kysymysten selvittelyyn. Olenhan useaan otteeseen viitannut mm. tieteenfilosofiaan. Todellinen skientisti (huom, kts alaviite 1!) vähättelee jopa filosofiaa eikä välttämättä pidä tarpeellisena. On kuitenkin selvää, että jokainen joka puolustaa tiedettä, joutuu nojaamaan myös tieteenfilosofiaan. Hän astuu filosofian tontille sillä sekunnilla ku alkaa perustella esimerkiksi sitä, miksi tieteellinen tieto on tärkeää. Lisäksi on helppo osoittaa kehäpäätelmä: skientisti ei voi (luonnon)tieteellisin keinoin osoittaa että juuri (luonnon)tiede on parasta tietoa.

Huomautan myös postmodernismia sivuavassa kirjoituksessani, että postmodernismi voi aivan hyvin olla paikallaan esimerkiksi taiteessa tai jopa humanistisissa tieteissä. Otetaanpa esimerkki. Aloitteleva poliitikko perustaa puolueen ja miettii että tuollainen hakaristi on aika siisti ja siitä saisi näppärän logon. On kuitenkin odotettavissa jonkinlaisia reaktioita ympäröivästä yhteiskunnasta, joten hänen olisi viisainta konsultoida alan asiantuntijaa. Sellainen voisi olla vaikkapa semiotiikan tutkija, joka on erikoistunut siihen, miten erilaisissa kulttuureissa eri symboleille annetaan eri merkityksiä. Tätäkin kysymystä voidaan lähestyä luonnontieteiden (mm. kognitiivinen neurologia) näkökulmasta mutta kokonaisuuden hahmottamisessa sellaisilla menetelmillä on varsin pieni merkitys. On myös selvää, että hakaristin merkitys saksalaisessa ja jainalaisessa kulttuurissa on täysin eri. Skientisti voisi väittää että hakaristin merkitys kaikissa kulttuureissa voidaan selvittää puhtaasti luonnontieteen keinoin tai että koko kysymys symbolien merkityksestä on tarpeeton. Itse en lähtisi tällaista väittämään (vaikkakin kuulen kyllä mielelläni perusteluja, jos joku tuntee kalikan kapsahtavan itseensä ja on eri mieltä 🙂 ) joten en myöskään katso olevani skientisti. Mielestäni tämän esimerkin kaltaisissa tapauksissa jopa hieman postmodernismiin kallellaan olevan semiotiikka voi olla äärimmäisen tärkeä työkalu todellisuuden ymmärtämiseksi. Sen lisäksi se voi antaa mahdollisesti jopa elintärkeitä käytännön nevoja liittyen kuvitteellisen politiikon suunnitelmiin puolueensa symbolivalinnoissa.

Skientismikeskustelu nousee hyvin usein esiin uskontoväittelyissä, joihin en tässä mene. Siihen liittyen, on silti tärkeää huomauttaa että samoin kun monia muitakin termejä, myös skientismiä käytetään paljon väärin. (Luonnon)tiedettä voi aivan hyvin puolustaa olematta skientisti. Lisäksi, niin kauan kun pitäydytään luonnontieteen piirissä, tällöin luonnontiede on nimenomaan se Oikea Tapa tarkastella asioita. Tähän piiriin kuuluu hyvin tiukasti esimerkiksi biologiaan, lääketieteeseen ja ravitsemustieteeseen liittyvät kysymykset.

Jos haluat solvata tieteen puolustajaa, skientisti on monta kertaluokkaa parempi vaihtoehto kuin äärimmäisen tietämätön ”tiedeuskovainen”. Mutta jos meinaat termiä käyttää, varaudu perustelemaan sen käyttö.

TL;DR:

Yhteenveto:

  • Termi ”tiedeuskovainen” on usein kuultu hätähuuto henkilöltä, joka kokee että hänen epätieteellisiä uskomuksiaan kohtaan hyökätään epäreilusti
  • Se on kuitenkin äärimmäisen huono sillä 1) ei loukkaa kohdettaan ja 2) paljastaa ettei termin käyttäjä ymmärrä niin tiedettä kuin uskontoakaan
  • Jos tieteen puolustajaa haluaa loukata, häntä voi yrittää kutsua skientistiksi, eli skientistisen ideologian kannattajaksi. Siinä (luonnon)tiedettä pidetään kaikkein ylimpänä tiedon muotona myös sellaisissa kysymyksissä, jotka eivät suoranaisesti sen piiriin kuulu (kuten filosofia)
  • Kuitenkin kun oikein tarkkaan katsotaan, skientismi sanan varsinaisessa merkityksessään on varsin harvinaista, joten sekin jää aika huonoksi solvaukseksi

Alaviite 1: suomen kieli kaikkine lainasanoineen osoittautuu tässä tapauksessa mainioksi. Voimme käyttää anglismia ’skientisti’ (perustuen englannin sanaa ’scientism’) kuvaamaan henkilöä joka on sitoutunut skientistiseen ideologiaan. Englannin kielessä homma on yllättävän mutkikasta. Suorin käännös ’scientist’ tarkoittaa siis tiedemiestä/tutkijaa, joka on periaatteessa täysin eri asia kuin mitä yritetään sanoa. Monissa skientismiä käsittelevissä englanninkielisissä artikkeleissa varotaan juuri tämän muodon käyttämistä ja onkin yllättävän vaikea selvittää mikä olisi oikeaoppinen termi. Erään löytämäni sivun mukaan skientistin vastine englannin kielessä on ’scientismist’, joka on supersekava. Tämän sijaan englanninkieliset käyttävätkin kiertoilmauksia, kuten empirisisti tai looginen positivisti, jotka kyllä periaatteessa tarkoittavat samaa

Alaviite 2 (lisätty 5.12): Kiitokset kaikille tekstiä kommentoineille ihmisille! Olen nyt useammankin ihmisen kuullut perustelevan termin käyttöä juuri tällaisissa kuvaamissani tilanteissa, joissa tieteen tuloksiin uskotaan sokeasti ja sen katsotaan olevan erehtymätön sekä perustuvan tutkijoiden auktoriteettiin. Oma tekstini alunperin käsitteli sitä näkökulmaa että termiä tiedeuskovainen käytetään silloin kun nämä ehdot eivät täyty. On myönnettävä, että jos tällainen ihminen todella on olemassa, hän EI ymmärrä tiedettä ja vaikka nimittely onkin rumaa, sellaisen käyttö on tällaisessa tilanteessa ymmärrettävää. Pysyn kuitenkin kannassani, että termi itsessään on sisäisesti ristiriitainen ja huono mutta en keksi parempaakaan. Jäljelle jääkin kysymys, kuinka paljon on ihmisiä joihin tällainen ”oikeaoppinen” tiedeuskovaisuuden määritelmä pätee?

6 Comments

  1. VeikkoP sanoo:

    No jaa, kyllä tiedeuskova on ihan käypä sana siinä kuin putkiaivo, insinöörityyppi, lääkeuskovainen tai mikä pahinta auktoriteettihakuinen, Varsinkin jos asiaa katselee meidän tippaleipäaivoisten näkökulmasta.

    1. Pauli sanoo:

      Perustelisitko väittämäsi, Veikko.

      1. VeikkoP sanoo:

        Tiedeuskovainen uskoo liian vahvasti sen hetkiseen tietoon. Kaikkeen pitää suhtautua kohtuullisella epäilyllä ja antaa sija sille mahdollisuudelle, että voi mennä paljonkin aikaa, ennen kuin tiede saa asiasta varmuuden ja onko se silloinkaan lopullinen totuus.

        1. Pauli sanoo:

          Tuo epävarmuushan on juuri se tieteellisen tiedon perimmäinen olemus. Ole hyvä ja lue edellinen kirjoitukseni siitä miten suurin osa tieteellisistä tutkimuksista on väärässä. Siinä ja tässä aikaisemmassa kirjoituksessa korostan sitä että vasta tieteellisen tiedon kokonaisnäyttö ratkaisee.

          Tuolla sinun määritelmälläsi jokainen tiedettä vähänkin ymmärtävä ihminen on tiedeuskovainen. Sama kun nimittelisit jokaista liikuntaa harrastavaa ihmistä urheilufanaatikoksi. Mitä merkitystä on nimityksellä joka yrittää saada täysin järkevä ja loogisen ajattelutavan jotenkin negatiivisen kuuloiseksi? Minkälainen ihminen EI ole tiedeuskovainen?

  2. Jani Lassila sanoo:

    Ehdottaisin sanaa ”scientianist” skientistin englanninkieliseksi vastineeksi, tuon kieliopillisen hirviön sijaan.

    1. Pauli sanoo:

      Olisi kyllä parempi! Harmi vain, että meillä täällä Pohjolassa tuskin on suurta sananvaltaa kyseiseen asiaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *