Motivoitu kirsikanpoiminta

Joulukuussa 2010 Kanadan Lääkäriyhdistyksen vertaisarvioidussa tiedelehdessä julkaistiin artikkeli, joka käsitteli tupakoinnin suotuisia vaikutuksia kestävyysurheiluun. Kirjoittaja, tri Kenneth A. Myers rakentaa vaikuttavan näköisen argumentin, jossa käsittelee useita tieteellisiä tutkimuksia. Niistä nähdään, että tupakointi nostaa veren hemoglobiinia, mikä edelleen on yhdistetty merkittävästi parempaan kestävyyteen. Tupakointi kasvattaa myös keuhkojen tilavuutta, mikä niin ikään ennustaa parempaa aerobista suorituskykyä. Kestävyysurheilija hyötyy alhaisemmasta kehon painosta monin tavoin ja tupakoinnin on useissa tutkimuksissa todettu laskevan painoa. Näiden tutkimustulosten perusteella voidaan selvästi sanoa, että jokaisen kestävyysurheilijan kannattaisi aloittaa tupakointi mahdollisimman aikaisin.

Artikkeli on tietysti (onneksi!) parodiaa. Kirjoittaja toteaa artikkelinsa tiivistelmässä, että se on tarkoitettu osoittamaan miten helposti tutkimustietoa voidaan (väärin)käyttää tukemaan mitä tahansa asiaa.

Terveyskeskusteluissa nähdään hyvin paljon typeriä väittämiä, joille ei ole mitään tukea tutkimuksista. Ne vetoavat sellaisiin lukijoihin, joilla ei ole pienintäkään ymmärrystä tieteestä. Huomattavasti salakavalampi terveyshuuhaan muoto on väittämät, jotka päällepäin näyttävät siltä, kuin ne perustuisivat tutkimuksiin. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on perehtyä tällaisten väitteiden yleisiin piirteisiin, tunnistamiseen ja välttämiseen.

Motivoitu päättely

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten tarinat (eli narratiivit) ovat ihmiselle tärkeitä. Kaikki tieto on vakuuttavampaa, kun se puetaan tarinamuotoon. Meillä on myös tapana sokaistua hyvästä tarinasta siten, että emme huomaa siinä piileviä aukkoja. Hyvistä tarinoista tulee meemejä, joita kerromme sellaisenaan eteenpäin kyseenalaistamatta niiden todenperäisyyttä. Ihmisten kokonaiset maailmankuvat voivat perustua tiettyihin narratiiveihin.

Jos ihmisellä on olemassa asioista tietty ennakkokäsitys, hänen aivonsa oletusarvoisesti tulkitsevat uutta informaatiota siten että se sopii olemassaolevaan tietoon mahdollisimman hyvin. Ajattelu on vaikeaa ja syö energiaa, joten aivot etsivät automaattisesti sen nk. “pienimmän riesan tien”. Jos joku asia on epämiellyttävä ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita (kognitiivinen dissonanssi), tämä suljetaan pois ja ennakkotietoja puoltava tieto käytetään aikaisemman vahvistamiseksi. Merkittävä osa tästä tapahtuu tiedostamatta ja tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Joissakin tapauksissa vahvistusharha voi mennä niin sanotusti ylikierroksille ja muuttua motivoiduksi päättelyksi (engl. motivated reasoning). Se tarkoittaa sitä, että henkilö hylkää kaiken rationaalisen ajattelun joko pysyäkseen tietyssä kannassa tai päästäkseen johonkin tiettyyn johtopäätökseen. Motivoidun päättelyn keskeisenä tunnuspiirteenä on se, että hyvää todistusaineistoa ei ole, joten mikä tahansa kelpaa tai sitä jopa keksitään itse lisää.

Psykologit ovat tutkineet motivoitua päättelyä jo pitkään ja erityisesti se näkyy esim. poliittisesti värittyneissä aiheissa. Eräässä hätkähdyttävässä tutkimuksessa havaittiin, että jos henkilöllä on keskimääräistä parempi numeerinen päättelykyky, hän voi käyttää sitä puolueettomasti neutraalin tiedon tulkintaan. Jos taas tieto liittyy poliittiseen ideologiaan, hyvä päättelykyky vinouttaa ajattelua paljon enemmän kuin niillä, joiden päättelykyky on hieman heikompi.

Karrikoiden tiivistettynä: fiksummat ihmiset pystyvät helpommin vakuuttamaan itsensä heille mieluisista asioista.

Kirsikanpoiminta

Kun ihminen on tavalla tai toisella motivoitunut päättelemään, se edellyttää myös epämiellyttävän informaation hylkäämistä tai huomiotta jättämistä.

Tiedon valikointia kutsutaan kirsikanpoiminnaksi (engl. cherry picking) ja sillä on monta muotoa.

Tyypillisin kirsikanpoiminta on sitä, että yksinkertaisesti valikoidaan sellaiset tiedonmuruset, jotka joko sopivat omiin aikaisempiin ajatuksiin tai ne palvelevat jotain muuta tarkoitusta. Hieman kirurgisempi tapa poimia kirsikoita on poimia esimerkiksi tietystä tieteellisestä artikkelista vain itseä miellyttävä osa. Joskus näkee harrastettavan myös lainausten louhintaa (engl. quote mining), missä asiayhteydestään irrotetaan pätkä tekstiä tukemaan omia tarkoitusperiään. Lainaus voi olla myös jonkun kuuluisan henkilön sanomisia. Sopivasti valikoimalla, voidaan varastaa henkilön maine ja mahdollinen auktoriteetti omaan käyttöön huomioimatta lainkaan kokonaisuutta.

Tarinoita kirsikoista

Jos tarkoitus on rakentaa narratiivi tukemaan tiettyä agendaa, kirsikanpoiminta on siihen mainio työkalu. Tätä näkee terveyskeskusteluissa hyvin paljon. On mahdotonta listata, kuinka monta blogikirjoitusta on kirjoitettu, missä joko mollataan asiaa Y tai hehkutetaan asiaa X. On kirjoituksia, missä tietyt superfoodit, maadoitus, vaihtoehtohoidot tai mikä tahansa asia on hyvä. Vastaavasti on lukematon määrä tekstiä, missä kerrotaan kuinka gluteeni, maito, rokotteet, myrkyt yms ovat paha asia.

Hyvin yleinen teema näissä terveysväittämissä on se, että kirjoittajalla ei ole aiheesta riittävää asiantuntemusta mutta on joku agenda – joko taloudellinen tai ideologinen.

Kun ihminen päättää, hän saa motivoidulla päättelyllä aikaan houkuttelevan narratiivin käyttämällä kirsikanpoimintaa.

(Tässäpä oikein aimo annos sitä ‘käsitepornoa’, mistä minua joskus on syytetty 😉 )

Jos kirjoittaja haluaa kertoa, miksi maito on saatanasta, hän voi valikoida mukaan sellaiset tutkimukset, joissa maidon terveysvaikutukset näyttävät huonolta. Jos hän haluaa osoittaa jonkun ravintolisän olevan hyvä, sen tueksi voidaan valita tukevat tutkimukset.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, valtaosa tieteellisistä tutkimuksista sisältää vääriä tuloksia. Ja kuten samassa yhteydessä totean, nämä tulokset kuuluvat tieteen prosessiin. Menetelmät kehittyvät, ihmiset tekevät virheitä ja tuloksia jää julkaisematta. Tieteen dynaaminen prosessi kuitenkin mahdollistaa sen, että jos yksikin tulos irrotetaan kokonaiskirjallisuudesta, on mahdollista perustella esim. se, miksi tupakointi on kestävyysurheilijalle hyödyksi.

Tarinat ja kirsikat tieteessä

Tieteellinen kirjallisuus sisältää erilaisia kirjallisuuskatsauksia. Kuten populaariyleisö, tutkijatkin tykkäävät lukea hyviä tarinoita. Suurin osa tieteellisistä kirjallisuuskatsauksista onkin nk. narratiivisia katsauksia, eli perustuvat kirjoittajien itsensä valikoimiin tutkimuksiin. Tästä syystä ne eivät välttämättä ole kovin hyvää todistusaineistoa. On nimittäin mahdollista, että tutkijatkin sortuvat kirsikanpoimintaan – joko tarkoituksella tai tietämättään.

Vahvempi todistusaineiston muoto on nk. järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus (engl. systematic review). Siinä kerrotaan ne kriteerit, millä käsitelty tutkimustieto on löydetty. Tällöin jokaisen tulisi periaatteessa pystyä toistamaan haku ja päätyä samaan johtopäätökseen. Useimmiten asiantuntijoiden käsitykset tutkimustiedon kokonaisuudesta perustuvat juuri tällaisiin katsauksiin ja tulosten laadukkaisiin koonti- eli meta-analyyseihin. Tällä hetkellä on yleistymässä tyyli tehdä järjestelmällisten kirjallisuukatsausten katsauksia, joiden menetelmät hakevat parasta mahdollista muotoaan.

Ja tässä onkin oppimisen paikka myös kriittiselle ajattelijalle.

Jos epäilet löytäneesi motivoidun päättelyn tuottaman väärän narratiivin, muista että on olemassa paljon aineistoa, mitä ei ole mukana. Tällöin on paikallaan esittää tarkentavia kysymyksiä; miten kyseinen väittämä suhteutuu asiantuntijoiden konsensukseen? Kuka on asiasta eri mieltä ja miksi? Millä perusteella tutkimukset on otettu mukaan ja millä perusteella muut on hylätty?

Jos tutkimuksiin nojaava motivoitu päättely on salakavalaa kirsikanpoimintaa, sen kaikkein vaarallisin muoto on se että esitetään näennäisesti järkevä mutta tosiasiassa heikosti perusteltu syy tiettyjen tutkimusten poisjättämiselle. Tämä voi olla esimerkiksi se että ravitsmuskeskustelussa todetaan, että ainoastaan korkein mahdollinen näyttö (satunnaistetut kaksoissokkotutkimukset) ratkaisee eikä muulla ole merkitystä. Periaatteessa tämä kuulostaa fiksulta mutta pitää muistaa, että ihmiskokeissakin on valtava määrä ongelmia. Ne voivat olla kestoltaan lyhyitä, toivotut muutokset eivät toteudu tai tutkimuksen keskeyttäneiden määrä on suuri. Pahimmassa tapauksessa tietyssä aiheessa ihmiskokeet voivat olla väärässä ja täysin ristiriidassa muuntyyppisten (esim. havainnoivat) tutkimusten kanssa. Keskittyminen ihmiskokeisiin tämän muun näytön kustannuksella on eräänlaista glorifioitua kirsikanpoimintaa.

Kun erityyppiset tutkimukset ovat ristiriidassa, tulisi vähintään esittää mahdollisia syitä sille. Pelkästään näytön hierarkiaan vetoaminen on huonoa argumentointia.

Käytännön vinkkejä

Tämä kaikki voi vaikuttaa hieman epätoivoiselta. Miten mihinkään voi luottaa, kun vääriä narratiiveja löytyy jopa tieteellisestä kirjallisuudesta? Mistä voi tietää lukevansa fiksua tekstiä jos kirsikoita voi poimia jopa valikoimalla “parhaat” tutkimukset?

Nämä ovat täysin aiheellisia huolia. Jos kriittinen ajattelu olisi helppoa, kaikkihan sitä tekisivät.

Ensinnäkin, toivon että olet lukenut kirjoitussarjani skeptisen mielipiteen muodostamisesta. Siinä on paljon perustietoa siitä miten välttää tyypillisimmät virheet.

Toisekseen, motivoidun päättelyn tunnistamiseen on olemassa muutamia mielestäni hyviä keinoja:

  1. Jos epäilet törmänneesi motivoituun päättelyyn, ota aina ensimmäisenä selvää kuka on sen kanssa eri mieltä ja miksi. Jos esimerkiksi huomaat että tutkijoiden konsensus on toisella kannalla, on hälytyskellojen syytä soida ja lujaa. Tällöin todistustaakka sitä vastaan on erityisen painava.
  2. Huomioi, onko taustalla ylipäätään mitään objektiivista todistusaineistoa, vai voiko kaikki olla väitteen esittäjän keksintöä. Onko perusteena pelkkiä anekdootteja, eli kertomuksia? Niihin ei ole luottamista.
  3. Jos taustalla on tutkimuksia, selvitä (esim. tarkentavin kysymyksin) millä perusteella ne on valittu. Ovatko perustelut johdonmukaisia? Vaaran merkkejä on mm. se, että omaa kantaa tuetaan eläintutkimuksilla mutta vastakkaisena todistusaineistona ne eivät kelpaa.
  4. Samalla tavalla selvitä, miksi muuntyyppiset tutkimukset on jätetty pois? Onko siihen johdonmukainen linja? Jos on olemassa ristiriitaa, miten se selitetään?
  5. Katso tarkkaan, perustuuko päättely jonkinlaiseen narratiiviin, missä on vedetty mutkia suoraksi. Esimerkiksi siten, että alustavista tuloksista vedetään todella pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hyvä esimerkki alun tupakointikirjoitus. Vaikka tupakoinnin voidaan sanoa lisäävän mm. hemoglobiinia, tämän ei ole tutkimuksissa osoitettu johtavan suoraan parantuneeseen suorituskykyyn. Tarinassa on valtava aukko, jonka yli hypätään huomaamattomasti.

Tärkeä ohjenuora terveystiedon maailmaan on se, että väitteen esittäjällä on todistustaakka. Kriittinen ajattelija kyseenalaistaa rohkeasti löytämänsä tiedon ja esittää tarkentavia kysymyksiä. Se paljastaa yleensä hyvin nopeasti, onko motivoidun päättelyn taustalla faktaa vai kirsikoita.

TL;DR:

  • Motivoitu päättely tarkoittaa sitä että joko tietoisesti tai tiedostamattaan väkisin pakotetaan oma logiikka tukemaan omaa mielipidettä
  • Tämän apuna on kirsikanpoiminnaksi kutsuttu menetelmä, jossa tietoa valikoidaan epäjohdonmukaisesti
  • Näiden yhdistelmänä voi olla näennäisesti uskottavan näköisiä tarinoita, jotka eivät kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua
  • Kriittinen ajattelija tunnistaa motivoidun päättelyn ja voi esittää tarkentavia kysymyksiä paljastaakseen sen

4 Comments

  1. Pauli kirjoitti:

    Vahvempi todistusaineiston muoto on nk. järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus (engl. systematic review). Siinä kerrotaan ne kriteerit, millä käsitelty tutkimustieto on löydetty. Tällöin jokaisen tulisi periaatteessa pystyä toistamaan haku ja päätyä samaan johtopäätökseen. Useimmiten asiantuntijoiden käsitykset tutkimustiedon kokonaisuudesta perustuvat juuri tällaisiin katsauksiin ja tulosten laadukkaisiin koonti- eli meta-analyyseihin.
    …………………………………………………..
    Hyvä Pauli, kun nyt kirjoittelet kanadalaisista ja kirsikanpoimimisesta, saanen kertoa seuraavaa. Yli seitsemänsataa kanadalaista lääkäriä ja muuta ammattilaista vaativat muutoksia ravitsemussuosituksiin ja eläinrasvan demonisoinnin lopettamista.

    Support Change to Canada’s Dietary Guidelines

    More than 715 Canadian Physicians and Allied Health Professionals Asked Health Canada to Reform Canada’s Food Guide
    http://www.changethefoodguide.ca/

    Tässä vaatimukset, jotka on lähetetty Kanadan terveysviranomaisille:

    https://drive.google.com/file/d/0B8jdVsC8-uKEZXJIamZ4TUIwOTQ/edit

    Mitä mieltä olet, ovatko nuo 715 lääkäriä kirsikanpoimijoita?

    Lista näyttää voittavan reippaasti nimien määrän suhteen Walter Willettin listan vuodelta 2015. Mukana allekirjoittajina Suomesta olivat mm. Pekka Puska ja Matti Uusitupa

    183 scientists sign letter asking BMJ to retract its bogus nutrition investigation
    https://www.theverge.com/science/2015/11/5/9675598/bmj-183-scientists-sign-letter-retract-nutrition-investigation-teicholz

    Kuinka kävi? BMJ haistatti pitkät noille 183 tiedemiehelle….

    1. Kyllä ovat, koska he eivät ole tehneet järjestelmällistä kirjallisuuskatsausta, vaan poimineet ainoastaan karppausta puoltavat tutkimukset. Tämä on juurikin sitä, mistä kirjoitan. Kiitos kun toit asian tietooni, tämä on mainio esimerkki!

      Ei ole mikään ylpeilyn aihe jos tiedelehti ”haistattelee pitkät” tutkijoille. Mietipä jos lääketutkimus julkaistaisiin ja sitä ei vedettäisi pois lehdestä huolimatta siitä että siinä osoitetaan olevan asiavirheitä eikä sidonnaisuuksia ilmoiteta. Samat standardit tulee koskea myös journalistien tekemiä kirjoituksia. BMJ sentään teetti muutoksia.

      1. Uskosi tuntuu olevan vankkumaton.

        Onko Kanadassa nyt todellakin yli 700 karppilääkäriä,jos on uskomista vastaukseesi? Vuodessa(2016-2017) heidän määränsä on noussut yli kolminkertaiseksi(200-715).
        Onhan tuossa jo melkoinen ero Willettin listan alle 200 nimeen….
        ……………………………………………
        Pauli kirjoitti:

        Mietipä jos lääketutkimus julkaistaisiin ja sitä ei vedettäisi pois lehdestä huolimatta siitä että siinä osoitetaan olevan asiavirheitä eikä sidonnaisuuksia ilmoiteta.

        Et kai vaan tarkoita tätä?

        The statin saga – do they help or harm? – took a fascinating new turn on Sunday when statin supremo Professor Sir Rory Collins confessed to the Express that he hadn’t actually done the analysis needed to uncover the true side-effect rate.

        The astonishing thing about Castle Collins, which has only very recently become widely known, is that the data it holds on statins really is kept secret. Now everyone from the editor of the BMJ to the head of the Commons health committee are calling for the drawbridge to be let down and the shutters opened to allow light and independent inspectors into its secret chambers.
        http://healthinsightuk.org/2015/02/19/keep-statin-supremo-away-from-the-missing-side-effect-data/

        1. Mikä usko? Minähän vain totesin faktan. Vai oliko vetoomuksessa mielestäsi tarkasteltu tasapuolisen järjestelmällisesti asian kaikki puolet?

          Mistä minä tietäisin, minkä verran Kanadassa on karppilääkäreitä. Kun tuota listaa katsoo, siellä on mukana myös hoitajia, hierojia, naturopaatteja, suuhygienistejä, akuterapeutteja yms. Kai sitä nimilistaa saa jatkettua kun kutsuu mukaan kaikki, jotka jollain tavalla ovat mukana terveydenhuoltojärjestelmässä – joko lääketieteen tai huuhaan puolella. Ja vaikka kaikki olisivatkin lääkäreitä, Kanadassa on yli 83000 lääkäriä, eli 700 heistä on alle prosentti. Miksi tämän pitäisi hetkauttaa ketään? Siellä kun on mukana niin radiologit kuin ortopeditkin. Vai onko yhtäkkiä niin, että lääkärit todella tietävätkin ravitsemuksesta paljon?

          Vertauksesi Willettin listaan ei ole millään tavalla mielekäs. Ensinnäkin listat on koottu täysin eri tarkoituksiin ja toisekseen, Willettin lista koostuu käytännössä yksinomaan arvostetuista ravitsemustieteen tutkijoista. Ei se määrä, vaan laatu 😉

          Toiseen kysymykseesi; ei, en vaan tarkoittanut tuota.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *