Kriittistä ajattelua maailmalla

Otetaanpas tähän väliin vähän erilainen kirjoitus! Tämän blogin tarkoitus ei ole koskaan ollut toimia minun henkilökohtaisena lifestyle-blogina mutta toisaalta tällainenkin puoli voi olla joidenkin mielestä kiinnostavaa. Riippuen vastaanotosta, vastaavia kirjoituksia voisin naputella enemmänkin. Ideana tällä kertaa kertoilla vähän siitä, mitä tutkijan työhön kuuluu ja vähän enemmän siitä, miten kriittinen ajattelu voi olla antoisa osa elämää. Parhaillaan se auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Vähintäänkin se laittaa asioita paljon laajempaan perspektiviin. Kävin helmi-maaliskuussa lähes kuukauden mittaisen työmatkan Hong Kongin kautta Australian Adelaidessa. Tämä kirjoitus jäi reissun jälkeen ”pöytälaatikkooni” odottelemaan kuvia ja muita viimeistelyjä, jotka sain paikoilleen vasta nyt. Parepi myöhään ja niin edelleen 🙂

Matkan tarkoitus oli esitellä tutkimustamme Hong Kongissa työskenteleville diabetestutkijoille sekä työstää yhteistyösuunnitelmia SAHMRI-instituutin (South Australian Medical Research Institute) kanssa Adelaidessa. Ne saatiinkin mukavasti alulleen mutta ja aika näyttää, miten projektit lähtevät kehittymään. Vaikka matka oli työntäyteinen, minulla jäi jonkin verran aikaa myös harrastuksilleni. Tein jo etukäteen suunnitelmia, joilla pääsisin tutustumaan skeptisyyden ja kriittisen ajattelun perspektiiveihin maapallon toisella puolen. Perillä minulla olikin ilo tutustua varsin mielenkiintoisiin ihmisiin. Oli myös erittäin valaisevaa nähdä, miten samankaltaiset teemat piinaavat isojakin yhteiskunnallisia keskusteluja kaikkialla.

Menomatka: Hong Kong

Seuraan säännöllisesti blogini linkkilistaltakin löytyvää Skeptic’s Guide To The Universe-podcastia. Sen myötä olin tietoinen Hong Kong Skeptics-nimisestä järjestöstä ja sen perustajasta David Youngista. Hän on entinen hävittäjälentäjä, joka on sittemmin työskennellyt myös tilintarkastajana. Youngin vaimo on professori Hong Kong Universityssä ja pariskunta on muuttanut töiden perässä ympäri maailmaa. Young on ollut pitkään kiinnostunut kriittisestä ajattelusta ja Hong Kongiin asetuttuaan, siitä on tullut lähestulkoon hänen päätyönsä.

Otin yhteyttä David Youngiin facebookin kautta toiveenani järjestää hänen kanssaan tapaaminen. Hän vastasikin ystävällisesti mutta kertoi, ettei pääse nykyään juuri asunnostaan ulos, sillä on hiljattain sairastunut ALS-tautiin, joka vaikeuttaa hänen liikkumistaan jo merkittävästi. Olin kuullut tästä jossain haastattelussa mutta en älynnyt, että sairaus oli jo niin pitkällä. Young on kuitenkin edelleen innoissaan kriittisen ajattelun edistämisestä ja hän halusi ehdottomasti silloittaa samanhenkisiä ihmisiä Suomen ja Hong Kongin välillä. Siispä hän ohjasi minut muiden Hong Kong Skepticsin aktiivien puheille. Sain heidän yhteystietonsa ja puhelinnumeronsa, jotta voimme pitää yhteyttä mm. Whatsappin kautta.

Yksi näistä aktiiveistä oli Mike Bigelow, jonka tarina on varsin mielenkiintoinen. Hän on entinen Jehovan todistaja, joka pikkuhiljaa kiinnostui kriittisestä ajattelusta ja päätyi sen myötä lopulta luopumaan myös uskostaan. Hänet karkoitettiin yhteisöstään ja samalla meni välit jopa omiin perheenjäseniin. Kokemus oli varsin rankka mutta opettavainen. Nykyään Mike kokee tärkeäksi kertoa kriittisen ajattelun ja skeptisyyden merkityksestä mahdollisimman monille.

Yritimme järjestää tapaamista Miken ja parin muun aktiivin kanssa mutta aikataulusyistä tämä ei onnistunut. Paluumatkalla oli vähän parempi onni ja tästä lisää kirjoituksen loppupuolella.

Hong Kong Skepticsin lisäksi minulla oli sovittua toinen mielenkiintoinen tapaaminen. Twitter-profiilini on pääasiassa englanninkielinen ja siellä suurin osa seuraajistani onkin Suomen ulkopuolelta. Sen kautta olen luonut paljon työni kannalta tärkeitä kontakteja mutta myös löytänyt muuten mielenkiintoisia tuttavuuksia. Yksi näistä on Mithu Storoni, joka on Cambridgen yliopistosta lääketieteen tohtoriksi väitellyt ja sittemmin myös Harvardissa tutkimustyötä tehnyt lääkäri. Hänen tämänhetkinen tutkimuksensa liittyy MS-taudin hoitoon ruokavaliolla. Hän on erittäin kiinnostunut ketogeenisesta ruokavaliosta ja sen vaikutuksista hermostoon. Olemme usein keskustelleet Twitterissä runsasrasvaisen ruokavalion merkityksestä sydänterveydessä. Kun ilmoitin olevani menossa Hong Kongiin, Mithu otti heti yhteyttä ja halusi tavata.

Hymy irtosi vielä kuvaa varten, vaikka olin juuri maistanut ensimmäistä kertaa elämässäni merimakkaraa.

Mithu viimeistelee parhaillaan kirjaa ”Stress proof”, jonka kustantaa monista arvostetuista tietokirjoistaan kuuluisa Penguin Random House. Keskustelimme monenlaisista stressinhallintaan liittyvistä keinoista ja siitä, minkä takana on oikeasti tutkittua tietoa. Mithu on vakuuttunut mm. mindfulness-meditaation hyödyistä, mikä itseänikin kiinnostaa. Toinen keskustelunaihe oli ketogeenisen ruokavalion sovellettavuus neurologisten sairauksien ulkopuolella. Mithu kertoi että hänellä on hyviä kokemuksia ketogeenisesta ruokavaliosta mutta hän ei suosittele kenellekään sitä pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Se rajoittaa hänen mukaansa ruokavaliota tarpeettoman paljon eikä pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ole vielä riittävästi näyttöä. MS-taudin hoidossa hän on vakuuttunut alustavista tuloksistaan mutta kuten kunnon tutkija, hän suhtautuu tietoon vielä alustavana eikä lähde vetämään sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ennen kun riippumatonta tutkimusnäyttöä alkaa olla moninkertainen määrä nykyiseen nähden.

Suosittelen kaikille lämpimästi Mithun seuraamista sosiaalisssa mediassa ja hänen kotisivuiltaan löytyy myös materiaalia meditaatiosta, ravitsemuksesta ja stressinhallinnasta kiinnostuneille. Odotan myös suurella mielenkiinnolla tulevaa kirjaa!

Adelaide – SAHMRI

Päästyämme South Australian osavaltion pääkaupunkiin Adelaideen, käärimme hihat ja aloimme töihin. En voi olla kertomatta muutamalla sanalla South Australian Medical Research Institutesta, sillä se vaikutti lyhyen tutustumisen perusteella todelliselta tutkijan paratiisilta. Olisipa meillä Suomessakin enemmän tällaisia pelkästään tutkimukselle omistautuneita instituutteja.

Paikalliset kutsuvat SAHMRIn rakennusta ”juustoraastimeksi” – ilmeisistä syistä! Viereen rakennetaan uutta sairaalaa, mikä helpottaa lääketieteellistä yhteistyötä kliinikoiden ja muiden tutkijoiden välillä.

SAHMRIn toimintaperiaate on kuin hotellilla. Se on pääasiassa (osa)valtion rahoittama ja tarjoaa monipuoliset puitteet hyvin monenlaiselle biolääketieteen tutkimukselle aina ravitsemustieteestä sydänterveyteen. Eri alojen tutkijat sitten hakevat omia rahoituksiaan ja kilpailevat pääsystä osaksi SAHMRIa. Kilpailu on äärimmäisen kovaa ja instituutilla on varaa valita parhaat päältä.

Syöpätutkimuskerros
Ravitsemuksen ja aineenvaihdunnan tutkimuskerros. Taustalla näkyy mm. aineenvaihduntabiologian tutkimuslaboratorio. Kliiniset ihmiskokeet tarkastelivat mm. manteleiden syönnin terveysvaikutuksia.
Aivojen biologiaa sekä psykologiaa tutkiva osasto.
Eräästä kerroksesta löytyi minulle varattu työpiste, josta muodostin tukikohtani.

Instituutissa oli myös iso kahvila/ruokala, jonne eri alojen tutkijat kerääntyivät pitkin päivää paitsi syömään tai kahvittelemaan, myös pitämään tutkimuspalavereita. Jokaisen kuun viimeisenä perjantaina kahvilassa järjestetään koko talon henkilökunnan yhteinen tilaisuus, missä tarjoillaan ruokaa ja juomaa.

Kahvila

 

Kevyttä kahvipöytäluettavaa
Helmikuun viimeisen perjantain yhteinen kokoontuminen

 

Suomalaiset geenit johdattivat minut ensimmäisten joukossa ilmaisten olutkorien ääreen

Kokemuksena SAHMRI oli varsin mainio ja herättää kyllä suoranaista kateutta. Instituutissa tehtävä tutkimus ei suoranaisesti tähtää yritystoimintaa hyödyttäviin innovaatioihin, kuten meilläpäin tutkimusta yritetään väkisin vääntää. Sen sijaan toimintamallina on antaa tutkijoille työrauha ja mahdollisimman hyvät puitteet huipputason tieteen tekemiseen. Seuraukset puhuvat puolestaan ja tuloksena on maailmankin mittakaavassa kovatasoista tutkimusta, joka taatusti ”sivutuotteena” hyödyttää myös yritystoimintaa.

No mutta ei sen enempää katkeraa tiedepolitiikkaa. Takaisin terveeseen skeptisyyteen!

Adelaide Skeptics

Yksi etukäteistavoitteistani oli tavata Adelaiden paikallisia skeptikoita. Pikaisella googletuksella löytyikin Adelaide Skeptics-ryhmä, joka järjesti säännöllisin väliajoin tapaamisia ravintoloissa. Homma hoituu Meetup-palvelun kautta, jota käsin pääsinkin nopeasti yhteyteen järjestäjien kanssa. He toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi Skeptics In The Pub-tapaamiseen, joka sattumoisin järjestettiin omiinkin aikatauluihini sopivaan aikaan. Kyseessä on muuten maailmanlaajuinen konsepti.

Kyltti ohjasi oikeaan pöytään
Omaa pöytäseuruettani. Kokonaisuutena tilaisuus oli laajempi ja kyllä, paikalla myös paljon naisia – skeptisyys ei katso sukupuolta myöskään Australiassa

Sain kuulla, että Adelaiden Skepticsin toiminta keskittyy nimenomaan tällaiseen sosiaaliseen toimintaan. Keräännytään porukalla syömään ja vaihdetaan ajatuksia. Heillä ei ole muuta paikallistoimintaa, kuten varsinaisia nettisivuja tai sosiaalisen median kanavia. Paikalla tosin oli eräs Australian skeptikoiden kattojärjestön perustajajäsenistä, joka kertoili kansallisen organisaation toiminnasta. Se on ihan eri kokoluokan pumppu, joka on saanut paljon näkyvää aikaiseksi. He ovat mm. aloittaneet erään gaalan, jossa jaetaan tiedepalkintoja. Tapahtuma oli kuulemma aikoinaan isoilla televisiokanavillakin mutta on jouduttu kustannusten noustessa jättämään pois. Tämän jälkeen Australian Skeptics myöntää vuosittan kotimaisen Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa vastaavan Bent Spoon Awardin, joka herättää aina suurta huomiota myös mediassa.

Illallisvieraat olivat kovin kiinnostuneita Suomesta ja eritoten meilläpäin puhuttavista skeptisistä asioista. Kerroin heille, että ymmärrykseni mukaan monet asiat ovat samanlaisia; rokotteet, ravitsemus, ilmastonmuutos jne. Asioita, joista on olemassa joku tieteellinen näkemys mutta sen rinnalla myös paljon pseudotiedettä ja väärinkäsityksiä. Aussit kertoivat omista kokemuksistaan. Ravitsemus ei herätä lähellekään samanlaisia tunteita, kuin Suomessa mutta sen sijaan rokotevastustajat ovat suorastaan militantteja. Tätä näkemystä edustaa Australian Vaccination Network (AVN), joka syyllistyy toistuvasti mm. uhkailuun. Yksi taktiikka on se, että kun joku esiintyy isossa mediassa puhuen rokottamisen puolesta, AVN:n aktiivit käyvät yksissä tuumin organisoituun hyökkäykseen ja hukuttavat tämän vihapostiin. Tässä esimerkki aihetta käsittelevästä uutisoinnista muutaman vuoden takaa.

Toinen suuresti puhuttava aihe on ilmastonmuutos. Australiassa on valtaisat hiilivarannot ja sitä hyödyntävä teollisuus on todella vahva. Teollisuus myös rahoittaa paikallisia poliitikkoja ja lobbaa uusiutuvaa energiaa vastaan. Samoin kuin Yhdysvalloissa, öljy- ja hiiliteollisuus myös rahoittaa erilaisia ajatushautomoita, jotka kylvävät epäilyä ihmisen roolista ilmastonmuutoksessa. Itsekin näin paikallisilla televisiokanavilla avoimesti hiiliteollisuuden rahoittamia TV-mainoksia, missä puhuttiin hiilivoimasta tulevaisuuden energiamuotona. Ironisesti, samaan aikaan ollessani Adelaidessa, muutamia satoja kilometrejä itään Sydneyn lähellä kärsittiin valtavista metsäpaloista. Näin myös uutislähetyksen, missä paikallinen ilmastotutkija kertoi, että metsäpalot ovat hyvin todennäköisesti yhteydessä ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaan kuivuuteen. Sen jälkeen keskusteltiin poliittisten päättäjien haluttomuudesta sitoutua hiilivoiman vähentämiseen ja seuraavalla mainostauolla jälleen hiiliteollisuus näytti spotissaan, miten puhdasta energiaa hiilestä saadaan.

Tieteellisen ymmärryksen ja kriittisen ajattelun puute aiheuttaa Australiassa varsin mittavaa tuhoa niin ympäristölle, kuin ihmisillekin. Paikalliset skeptikot yrittävät parhaansa mukaan parantaa tilannetta.

Muina aiheina keskustelimme mm. siitä, miten Australiassa monet ihmiset pelkäävät juomavesien bakteereita ja fluoria. Lisäksi minut kutsuttiin ”Outbackiin” amatööriastronomien retkelle (jonne en aikataulusyistä päässyt) ja juttelin varsin eksentrisen persoonan kanssa, joka kertoi mm. keksineensä seisontapöydän jo kymmeniä vuosia sitten. Myöhemmin sain kuulla, että häntä pidetään jonkinlaisena paikallisena kylähulluna, joka on kyllä varsin sympaattinen ja älykäs ihminen mutta myös kovasti katkeroitunut tiedemaailmaa kohtaan. Hän kuitenkin sopi suvaitsevaan joukkoon siinä missä muutkin.

Adelaidessa minulla oli vielä tarkoituksena tavata Adelaiden yliopiston farmakologian professori Ian Musgrave, joka on paitsi amatööriastronomi, myös yksi aussimedian vakiokommentaattoreista liittyen erilaisiin vaihtoehtohoitoihin. Valitettavasti emme kuitenkaan saaneet aikatauluja sopimaan yhteen, joten tapaaminen jäi toiseen kertaan. Olisin halunnut kysellä hänen näkemyksiään Adelaiden yliopiston ja erään pekingiläisinstituutin yhteisestä kiinalaisen lääketieteen tutkimusprojektista. Sain onneksi kuitenkin tähän aiheeseen näkemyksen suoraan Hong Kongista.

Paluumatka Hong Kongin kautta

Kun karistimme Adelaiden pölyt jaloistamme, alkoi paluumatka kohti Suomea. Yritin uudestaan tavoitella Hong Kong Skepticsin väkeä mutta Hong Kong on iso paikka eikä lyhyellä parin päivän pysähdyksellä ole kovin helppoa nähdä ihmisiä. Varsinkaan keskellä työviikkoa. Niinpä sovin Mike Bigelow’n kanssa Skype-puhelusta Suomeen päästyäni. Halusin haastatella häntä Hong Kongin skeptisistä näkymistä.

Hyvin varustetusta lehtikaupasta tarttui lentokoneeseen skeptistä luettavaa. Kyseessä on varsin laadukas julkaisu, johon kannattaa tutustua! Juttuja löytyy myös lehden nettisivulta.
Hong Kongin lentokentällä napattu kuva, jossa paikallinen julkkis mainostaa perinteistä kiinalaista lääketiedettä. Vastaavia oli katujen varsillä runsaasti.

Kotiin päästyäni, nappasin Skypen kauniiseen käteen ja rimpautin Mikelle. Kävimme varsin antoisan ja mielenkiintoisen parin tunnin keskustelun! Kuten alussa mainitsin, hän on entinen Jehovan todistaja, joka on muuttanut työn perässä Yhdysvalloista Hong Kongiin. Hän kertoi, että Hong Kong Skeptics on varsin elinvoimainen ryhmä, joka järjestää monenlaista aktiviteettia. Pääasiallinen toiminnan muoto on iltamat, jonne kutsutaan vuorollaan eri alojen asiantuntijoita luennoimaan. Heitä on laidasta laitaan; paikalla on ollut niin homeopaattia, kuin kuuluisa evoluutiobiologi Jerry Coyne. Luennon jälkeen keskustellaan aiheesta. Tätä tilaisuutta mainostetaan useilla kanavilla ja se kerää kymmenittäin kuulijoita. Suurkaupungissa tämä ei toki ole vielä paljon mutta toiminta on kasvamaan päin.

Tiedustelin Mikeltä samoista asioista, mitä Adelaiden skeptikoiltakin: mitkä aiheet puhuttavat sielläpäin maailmaa?

Ylivomaisena ykkösenä paikallisia kriittisiä ajattelijoita piinaa perinteinen kiinalainen lääketiede (Traditional Chinese Medicine, TCM). Meillä Suomessa on helppo saada siitä sellainen käsitys, että kyse on harmittomasta pienten piirien vaihtoehtohoidosta mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Kiinassa se on miljardibisnes, jolle on olemassa täysin omistautuneita sairaaloita ja tutkimusinstituutteja. Mike kertoi, että TCM:llä on vahva asema kiinalaisessa kulttuurissa mutta lääketieteen ammattilaisissa on myös paljon kriitikoita. Kuluttajissa toiminta näkyy siten, että moni kääntyy vaivoineen ensin TCM:n puoleen mutta jos kyse on jostain vakavammasta tai sieltä ei löydy apua, suunta kääntyy nopeasti ”Länsimaisen” lääketieteen suuntaan. Kiinassa valitettavasti vallitsee vielä monin paikoin alkeellinen tutkimuskulttuuri ja heidän oman lääkevalvontaviranomaisen mukaan jopa 80% kliinisistä tutkimuksista sisältää merkittäviä puutteita tai jopa suorastaan väärennettyä dataa.

TCM:n ongelmat eivät kuitenkaan Miken mukaan rajoitu pelkästään epämääräiseen tutkimusnäyttöön tehosta. Käytetyissä rohdoissa on paljon uhanalaisista eläimistä, kuten tiikereistä ja sarvikuonoista saatavia elimiä. Niiden metsästys raaka-aineiksi uhkaa hävittää nämä lajit lopullisesti sukupuuttoon. Toinen ongelma liittyy rohdosten laatuun. Pistotarkastuksissa nähdään jatkuvasti, miten rohdosvalmisteiden sekaan on piilotettu hallitsemattomia määriä lääkeaineita tai jopa suoranaisia myrkkyjä tai raskasmetalleja. Jälkimmäiset eivät välttämättä ole peräisin tietoisesta toiminnasta, vaan äärimmäisen alkeellisista valmistusmenetelmistä.

Tieteen ymmärryksen ja kriittisen ajattelun puute uhkaa ihmishenkiä ja luontoa myös Kiinassa.

Mielenkiintoisena kuriositeettina, Mike kertoi että vastaavasti rokotevastaisuutta ei sielläpäin kuulemma näy. Kiinalaiset ottavat pistoksensa mukisematta. Heillä voi olla vielä tuoreemmassa muistissa, minkälaisia tauteja niillä pyritään ehkäisemään. Toisaalta myöskään ruokavaliosta ei taistella. Kiinalaiset ovat paisumaan päin, erityisesti suurkaupungeissa (ja länsimaisemman ruokavalion pikaruokakulttuureineen myötä) mutta he ymmärtävät syyt: liikaa ruokaa ja liian vähän aktiviteettia. Koko kansa on elänyt tuhansia vuosia varsin terveenä pääasiassa hiilihydraattien voimalla, joten heillä ei tulisi mieleenkään etsiä ylipanon ja diabeteksen syytä sieltä. Mike lausui myös hauskan kuuloisen kiinalaisen sananlaskun, joka kuvasi hyvää ruokailutapaa; aamulla syödään hyvää ruokaa, päivällä vatsa täyteen ja illalla vähän. Hyvin yleinen tapa kokata, on rakentaa joka ateria riisille, sen jälkeen vihannekset ja loppuun hieman kalaa tai lihaa, useimmiten pähkinäöljyssä wokattuna.

Kiitin Mikeä haastattelusta ja hän pyysikin välittämään lämpimät terveisensä kaikille lukijoilleni!

Lähdekritiikkinä pitää kuitenkin muistaa, että Miken näkemykset ovat pääosin peräisin Hong Kongista, joka on Ahvenanmaan kaltainen itsehallintoalue. Kiina on ISO maa ja erilaiset ilmiöt/käytännöt varmasti kirjavia.

Yhteenveto ja yleisiä ajatuksia

Tämä matka avasi silmiäni monella tavalla – paitsi ammatillisesti, myös harrastustoiminnan kannalta. Oli varsin kiehtovaa nähdä, miten yhteneväisiä tietyt asiat ovat ympäri maailmaa. Perinteet ja kulttuurit muodostavat monenlaisia kysymyksiä, joita on mahdollista tarkastella joko kriittisen ajattelun ja tieteen näkökulmasta taikka sitten jotenkin muuten. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto on monille oletusarvoinen ratkaisu. On kuitenkin lohdullista nähdä, että joka paikassa on myös niitä, jotka pyrkivät tuomaan asioihin toisen näkökulman.

Tässä kirjoituksessa puhun paljon skeptikoista ja skeptikkojärjestöistä. Minusta tällainen identifioituminen on kuitenkin yksilötasolla tarpeetonta ja ehkä jopa vähän hölmöäkin. Terveen skeptisyyden tulisi olla jokaiselle oletusarvoinen lähestymistapa elämään. Sen voi tehdä vallan mainiosti ilman että pitää itseään ”skeptikkona”. Toivon mukaan kriittisen ajattelun perusperiaatteet pikkuhiljaa yleistyvät mm. koulujärjestelmässämme ja yleisesti kulttuurissa niin että tällaisesta identifioitumisesta päästään joskus tulevaisuudessa kokonaan eroon. Toistaiseksi tämä nimittely voi joissain tapauksissa, kuten tässä kirjoituksessa, olla tarpeen selvennyskeinona.

Järjestöjen tasolla identifioitumisella on selkeämpi hyöty ja tavoite. Se auttaa keräämään yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Itsekään en olisi saanut näitä ainutlaatuisia näkemyksiä toisiin kulttuureihin ilman että on olemassa ”järjestäytynyttä skeptisyyttä”. Tässä on kuitenkin muistettava, että kriittinen ajattelu on ehkäpä yksi vaikeimmista organisoitavista asioista. Kriittiset ajattelijat kavahtavat kaikenlaista laumahenkisyyttä ja siksi ovat oletusarvoisesti kriittisiä myös omaa ryhmäänsä kohtaan. Tämä on oikein katsottuna vain hauska piirre – kuinka moni muu ryhmä on omissa kokouksissaan kriittinen myös sitä kohtaan että he ovat oman ryhmänsä jäseniä? Tämä yhdistää kulttuureista ja kielestä riippumatta.

Kriittinen ajattelu ei tarvitse olla myöskään kenenkään elämää hallitseva piirre. Se on tärkeä työkalu, joka auttaa tekemään parempia päätöksiä – muuten me kaikki saamme olla omia kaikenkirjavia itsejämme. Jos kuitenkin reissaat ja tällaisetkin asiat kiinnostavat, miksipä et ottaisi seuraavalla reissullasi yhteyttä paikallisiin samanhenkisiin ihmisiin? Opit taatusti uutta, kuten minäkin 🙂

 

Täydennys: kirjoitin tämän tekstin suurimmaksi osaksi jo tämän vuoden maaliskuussa. Sen jälkeen sain tiedon, että David Young menehtyi varsin nopeasti edenneen sairautensa myötä. Lähetin osaanottoni hänen ystävilleen Hong Kongiin ja kerroin olevani varsin kiitollinen siitä, että David kuitenkin ehti saattaa minut yhteen monien muiden kanssa. He jatkavat hienoa perintöä.

2 Comments

  1. Kiinnostava kirjoitus. Valitettava ilmiö minusta on se, että terve skeptisyys mm. kiinalaista lääketiedettä kohtaan on johtanut länsimaisessa lääkärikunnassa vääränlaiseen ja liialliseen tiedeuskovaisuuteen. On paljon helpompaa saada lääkäri määräämään verenpainelääkettä kuin mittaaman potilaan D-vitamiinitasot, vaikka on lääketieteessä täysin tunnettu tosiasia, että D-vitamiinin (ja myös magnesiumin) puutos nostaa verenpainetta niillä potilailla, jotka ovat tuolle vaikutukselle herkkiä. Toinen esimerkki on varastoraudan mittaamatta jättäminen – kaikki potilaat eivät ole herkkiä alhaisen varastoraudan aiheuttamille oireille mutta osa potilaista oireilee vakavallakin väsymyksellä jne. Tuijotamme myös aivan liikaa viitearvoihin huomioimatta yksilöllisiä eroja. Tällainen hoitokäytäntö on mielipuolinen ja epäeettinen.

    On surullista, että meillä Suomessa ei tarkastella ihmisen ravitsemustilaa ja hoideta kuntoon mahdollisia puuteita ravitsemuksellisia sekä vitamiini- ja hivenainepuutoksia ennen kuin potilaalle määrätään lääkitystä. Oletuksemme lienee se, että länsimaisessa yltäkylläisyydessä elävällä ei muka voi olla ravitsemuspuutoksia. Myös yksilöllisen vaihtelun huomioiminen on meillä olematonta. Voisimme siis oppia hyvinkin paljon noilta vaihtoehtolääketieteen menetelmiltä. Tämä oppi kannattaisi ottaa lääketieteen harjoittamiseen mitä pikimmiten mukaan, koska oman asennevammansa vuoksi länsimainen lääketiede menettää jatkuvasti potilaita erilaisille huuhaa-hoidoille, usein kohtalokkain seurauksin.

    1. Tietääkseni kiinalaisessa lääketieteessä ei sen kummemmin mittailla D-vitamiini- tai varastorautatasoja. Sen sijaan siellä on mm. sellaisia diagnoosimenetelmiä, kuten reuman jakaminen ”kylmään” ja ”kuumaan” reumaan. Tällaiselle ei ole mitään fysiologisia perusteita, vaan ajatus perustuu muinaiseen paradigmaan, jolloin fysiologiasta ei tiedetty mitään. Sama koskee hyvin monia muitakin kiinalaisen lääketieteen seikkoja.

      Esität myös hyvin vahvoja väitteitä mielipuolisesta lääketieteestä. Valitaan sieltä ajan ja tilan säästämiseksi käsittelyyn vain yksi; vaikkapa tuo D-vitamiini ja verenpaine. Kertoisitko, miten on osoitettu kausaliteetti alhaisen D-vitamiinitason ja kohonneen verenpaineen välille? Kuinka suuri osuus suomalaisesta väestöstä on altis tälle ilmiölle? Mikä on juuri kyseisen etiologian erotusdiagnostinen prosessi?

      Näiden vastausten perusteella voidaan arvioida, kuinka mielipuolisesta käytännöstä onkaan kyse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *