Homeopaattinen maailma

Depiction_of_a_futuristic_city

Eletään vuotta 2016 maailmassa, joka on kaikista sairauksista vapaa. Takana on lähes 200v kestänyt homeopaattisen lääketieteen menestystarina. Se sai alkunsa suuren tiedemiehen Samuel Hahnemannin tutkimuksista 1800-luvun alun Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa. Hän kehitti opin, jonka mukaan samanlaisia oireita aiheuttavat rohdot parantavat samanlaisia sairauksia. Avain oli rohtojen laimentaminen veteen kunnes jäljellä ei ollut lainkaan alkuperäisiä aineksia sekä saadun laimennoksen ravistaminen juuri oikealla tavalla.

Hahnemannin aikalaiset suhtautuivat oppiin epäillen. Lääketiede eli kuitenkin murroksen aikaa, sillä uudet menetelmät kuten anestesia ja antiseptiikka tekivät tuloaan. Homeopatiaa alettiin tutkia mm. tarttuvien tautien hoidossa ja sillä havaittiin olevan selvää vaikutusta. Sen vaikutusmekanismia ei kuitenkaan ymmärretty, ennen kuin Louis Pasteurin, Robert Kochin ja muiden varhaisten mikrobitutkijoiden työ syrjäytti vallalla olleen miasma-teorian tartuntatautien aiheuttajana. Lopulta venäläinen biologi Élie Metchnikoff tarttui homeopatiaan tutkiessaan makrofagien solusyöntiä, eli fagosytoosia. Hän havaitsi, että homeopaattiset liuokset jotka perustuivat kuumetta ja särkyä aiheuttaviin rohtoihin todella lisäsivät immuunipuolustuksen solujen kykyä syödä patogeeneja. Se siis auttoi kehoa taistelemaan taudinaiheuttajaa vastaan. Molekyylibiologia oli tuolloin vasta lapsenkengissään, joten tämän tarkempia mekanismeja ei ymmärretty. Metchnikoff sai Nobelin palkinnon työstään immunologian parissa mutta homeopatian lopullinen läpimurto sai vielä odottaa.

Koko 1800-luvun ajan homeopatian ja rokotetutkijoiden vielä pienet leirit kävivät kiivasta tieteellistä kamppailua. Edward Jennerin ensimmäinen isorokkorokote osoitti, että taudin oiretta todella voitiin hyödyntää sairauden ehkäisyssä. Jenner keksi, että lehmänrokkopaiseiden mätää voitiin siirtää toisiin ihmisiin ja että tämä suojasi myöhemmiltä tartunnoilta Tämä, pääasiassa Yhdysvalloissa toiminut nk. “Jennerin koulukunta” vastusti eurooppalaisen “Hahnemannin koulukunnan” ajatusta siitä, että jo olemassaolevia sairauksia voitaisiin hoitaa oireiden avulla. Tutkijat löysivät kuitenkin lopulta yhteisymmärryksen ja syntyi kokonaan uusi tieteen haara, joka keskittyi ihmisen luontaisten ominaisuuksien vahvistamiseen niin taudin hoidossa kuin ehkäisyssäkin. Nimeksi ehdotettiin aluksi lacertologiaa latinan voimaa tarkoittavan sanan ‘lacertus’ mukaan. Lopulta ‘homeopatia’ vakiintui termiksi myös yhdysvaltalaistutkijoiden keskuudessa ja Jennerin koulukunta sulautui eurooppalaisiin.

1900-luvun alussa homeopaattiset valmisteet kehittyivät yhä uudenlaisten tartuntatautien hoidossa. Niistä löydettiin myös apua erilaisten ravitsemuksellisten puutostilojen hoitoon. Havaittiin, että homeopaattiset valmisteet helpottivat esimerkiksi C-vitamiinin puutteesta aiheutuvan keripukin oireita. Parannusta se ei tuonut mutta tutkijat havaitsivat homeopatian viivästyttävän vakavien oireiden muodostumista. Hoidot perustuivat rohtoihin, jotka alunperin aiheuttivat väsymystä ja verenvuotoja. Tarkat vaikutusmekanismit olivat kuitenkin edelleen epäselviä, mikä toisaalta aiheutti erittäin voimakasta tieteellistä kilvoittelua mutta ruokki myös muita tieteitä, kuten kemiaa ja fysiikkaa.

Osa homeopatian tutkijoista siirtyi tuotteistamaan keksintöjään. Alkoi muodostua useita keskenään kilpailevia homeopaattisia lääkevalmistajia. Ne tekivät valtavia voittoja, mikä käytettiin tieteellisen tutkimustyön edistämiseen. Firmat kilpailivat keskenään siitä, kenen lääkkeillä oli paras teho. Tähän käytettiin paitsi erilaisia rohdoksia, myös niiden erilaisia laimennoksia. Valmisteiden ravistamisesta tuli niin ikään erittäin tärkeä tekijä lopullisen tuotteen tehossa. Varhaiset tremerologit kokeilivat erilaisia ravistamisen taajuuksia ja voimakkuuksia. Lääkevalmistajat salasivat suuren osan tuloksista, mikä hidasti tremerologian tutkimusta kymmeniä vuosia.

Lääketieteen koulutus meni vauhdilla eteenpäin ja homeopaattinen farmakologia oli keskeinen oppiaine. Siihen kuului myös potilaan kokonaisvaltainen hoitaminen ja oireiden tarkka kartoitus. Jo 1900-luvun alkupuolella ilmaistiin huoli siitä, että homeopaattiset lääkevalmistajat yrittivät vaikuttaa lääkäreiden koulutukseen. Myös riippumattomat tutkijat olivat erimielisiä siitä, millä tavoin potilaan kaikkia oireita tulisi diagnosoida ja mitkä valmisteet mihinkin olivat tehokkaimpia. Kiistojen selvittely helpottui, kun Euroopan ja Yhdysvaltojen valvovat viranomaiset perustivat omat riippumattomat elimet selvittelemään eri valmisteiden ja kokonaisvaltaisten lähestymistapojen eroja.

1900-luvun puolenvälin tienoilla käytiin kaksi veristä maailmansotaa. Ne aiheuttivat valtavia määriä ihmishenkien menetyksiä mutta toisaalta vauhdittivat homeopaattisten lääkkeiden tutkimusta. Armeijat kaipasivat hoitoja sotilaita piinaaviin tauteihin, mikä lopulta hyödytti myös siviililääketiedettä. Tällöin koettiin homeopaattisen lääketieteen “pimeänä aikana” tunnettu ajanjakso, jolloin fasistisen Ranskan armeijan palkkaamat homeopaatit tekivät julmia ihmiskokeita kehitysvammaisilla ihmisillä. He käyttivät ‘pruuvaukseen’, eli oireiden tutkimiseen terveillä ihmisillä, erittäin vaarallisia kasveja, mikä johti koehenkilöiden kuolemaan. Ranskan diktaattori hyödynsi tutkimustuloksia etnisissä puhdistuksissaan.

Maailmansotien runtelema maailma alkoi lopulta löytä rauhan 1900-luvun puolessavälin. Tämä johti myös tieteen uuteen kukoistukseen. Lopulta homeopatian tarkat vaikutusmekanismit alkoivat selvitä. Tanskalainen fyysikko Niels Bohr oli uuden, kvanttimekaniikkana tunnetun tieteen uraanuurtajia. Hän oli nuorena kiinnostunut lääketieteestä mutta törmättyään homeopatian vaikutusmekanismeja pohtiviin teorioihin, hän rakastui fysiikkaan. Bohrin kvanttifysiikka muodosti ensimmäistä kertaa mahdollisuuden tarkastella aineen todellista olemusta. Tämä avasi uusia mahdollisuuksia myös homeopaateille, joiden keskuudessa edelleen oli erimielisyyttä siitä, miten hoito lopulta toimii.

Yksi Bohrin kuuluisimmista ja sittemmin Nobel-palkituista oppilaista iski lopulta tieteelliseen kultasuoneen muotoiltuaan aineen informaatiota kuvaavat yhtälönsä. Hän esitti ensimmäisenä matemaattisen mallin sille, miten vesi muista aineista poiketen pystyi säilyttämään siihen liuenneiden aineisosien värähtelyominaisuudet. Hyvin nopeasti muut tutkijat vahvistivat tulokset ja laajensivat niitä koskemaan kaikkea ainetta. Kävi pian selväksi että ominaisuus on muillakin aineilla, joskin huoneenlämpöisellä vedellä se on kaikkein voimakkain. Tulokset lopettivat lopulta lähes sadan vuoden kiistat siitä, miten homeopatia toimii. Matemaattisten mallien avulla pystyttiin myös laskemaan tarkasti, millä tavalla mitäkin rohdoslaimennosta piti ravistaa, jotta värähtelyt saatiin siirtymään mahdollisimman tehokkaasti. Moderni tremerologia sai syntynsä.

Homeopatian vaikutusmekanismin selviäminen mullisti myös ihmisen fysiologian ja tautiopin tuntemuksen. Solujen ja aineen kvanttimekaniikan välistä yhteyttä tutkiva sytokvanttimekaniikka alkoi löytä yhä uusia mekanismeja, miten erilaiset värähtelytasot siirtyivät vedestä ruoansulatuskanavan läpi juuri oikeisiin kudoksiin. Molekyylibiologiankin kehitys eteni harppauksin. DNA:n rakenteen selviäminen mahdollisti homeopaattisen tutkimuksen ulottumisen perinnöllisten sairauksien piiriin. Kvanttigenetiikka ja homeopatia yhdistyivät homeogenetiikaksi, jonka ensimmäinen professori oli suomalainen. Hänen tutkimustyönsä ansiosta Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan homeogenetiikan laitoksesta tuli yksi maailman johtavista alan keskuksista.

Homeopatian ja kvanttimekaniikan voittokulku ulottui kemian ja fysiikan kautta lukemattomiin käytännön sovelluksiin. Materiaalitekniikassa opittiin siirtämään aineen värähtelytasoja erilaisissa rakenteissa aina vaatteista pilvenpiirtäjiin. Infomateriaalit keksittiin. Se mahdollisti paitsi uudenlaisen viestintäteknologian, myös rakennusturvallisuuden. Yhä herkempien instrumenttien avulla, kvanttihistoriikot oppivat lukemaan veden muistia aina tuhansien vuosien taakse, mikä mullisti historian tutkimuksen. Lopulta avaruuden valloituskin sai uutta pontta infomateriaalien kehityksestä.

Ihmisen sairaudet kaatuivat yksi kerrallaan. Eliniän pidentyessä, uusien kroonisten sairauksien nousu alkoi. Syöpä, diabetes ja sepelvaltimotauti alkoivat yleistyä. Homeopaattinen farmakologia kehitti vimmatusti uusia valmisteita näiden hoitoon. Tälle nousi myös vastaliike, joka korosti terveiden elämäntapojen merkitystä. Kvanttikriitikoiden liike sai alkunsa Harvardin yliopiston opiskelijapiireistä ja he korostivat ihmisten luonnollisten kvanttien tärkeyttä. Heidän mielestään homeopaattisten rohtojen värähtelyt olivat luonnottomia niissä käytettyjen ravistustekniikoiden vuoksi. Kvanttikriitikoita oli lääkäreissäkin ja he korostivatkin sairauksien ennaltaehkäisyä niiden homeopaattisen hoidon sijaan. Valtavirran homeopaattinen lääketiede kuitenkin kavahti molempia ääripäitä ja keskittyi potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon.

Verinen kilpailu homeopatiajättien (“BigHomeo”) välillä kiihtyi. Kroonisissa sairauksissa liikkui valtavasti rahaa ja jättiläiset kehittivät kilpaa toinen toistaan parempia valmisteita sairauksien hoitoon. Kilpailussa yritykset etsivät yhä eksoottisempia rohtoja pruuvaukseensa. Toiset siirtyivät kehittämään synteettisiä molekyylejä, joiden laimentaminen aiheuttaisi kaikkein tehokkaimmat värähtely veteen. Myös yhä uudempia ravistus- ja laimennosmekanismeja kehitettiin. Joissakin valmisteissa kokeiltiin jopa veden korvaamista muilla nesteillä, joiden värähtelyominaisuuksien säilytyskyky oli parempi.

Valvovat viranomaiset Euroopassa ja Yhdysvalloissa joutuivat kovan painostuksen kohteeksi, sillä raportit BigHomeon likaisista metkuista alkoivat yleistyä. Kävi ilmi, että monet yritykset salasivat pruuvauksessa tapahtuneita onnettomuuksia eivätkä paljastaneet kaikkea tietoa tehokkuustutkimuksistaan. Viranomaiset tuntuivat olevan voimattomia vaatimaan yrityksiltä tarkkoja tutkimuksia tuotteidensa tehosta. Monet tutkijoiden parista alkunsa saaneet kansanliikkeet peräänkuuluttivat avoimuutta ja lopulta yksi toisensa jälkeen yritykset sitoutuivatkin julkistamaan tietonsa. Kaikki hoidot kuitenkin toimivat ilman haittavaikutuksia, joten myös kroonisten sairauksien hävittäminen maapallolta oli vuosi vuodelta lähempänä.

Kun tähän päivään on saavuttu, sairaudet ovat pelkkä muisto vain. Homeopatian keksimistä voidaan pitää kiistatta ihmiskunnan merkittävämpänä tieteellisenä saavutuksena, sillä tuskin mikään yksittäinen tiede (matematiikkaa lukuunottamatta) on vaikuttanut niin moneen ympäröivään alaan. Vuosien varrella homeopatia on synnyttänyt lukuisia uusia tieteenhaaroja, tehnyt merkittäviä läpimurtoja joista on myönnetty Nobeleita sekä jättänyt mieliimme kuolemattomia tieteen sankarihahmoja.

Kiitos, Hahnemann!

Tämä teksti oli alunperin varsin erilainen. Tarkoitus oli perustella, miksi ehdottomasti haluaisin homeopatian toimivan. Kukapa ei haluaisi, että maailmassa olisi vielä enemmän parannuskeinoja meitä piinaaviin vaivoihin? Toisaalta jos homeopatian väitetty toimintamekanismi olisi totta, se johtaisi täysin uusiin tieteenaloihin ja tuottaisi lukemattomia käytännön sovelluksia aina teknologiasta biologiaan. Se mullistaisi kaiken tieteen tekemisen ja olisi luultavasti yksi ihmiskunnan suurimmista tieteellisistä löydöksistä. Kaikki tutkijat haluaisivat sitä. Lopulta annoin ajatuksen lentää ja mietin, minkälainen maailma olisi, jos homeopatia olisi pseudotieteen sijaan oikeaa tiedettä.
Kuvan lähde: wikimedia commons

 

6 Comments

    1. Kiitoksia! Siinä onkin monesti täysi työ, että saan sen pidettyä aisoissa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *