Ajankohtaista: The BMJ:n joulu

theBMJ_christmas_origOn jälleen se aika vuodesta, jolloin terveydestään kiinnostuneiden skeptikoiden on syytä olla tavallistakin valppaampana. Syy on siinä, että yksi maailman arvostetuimpiin kuuluvista lääketieteellisistä lehdistä, The BMJ (alunperin British Medical Journal) on julkaissut vuotuisen joulunumeronsa. Se sisältää perinteisesti muutamia kieli poskessa tehtyjä hassutteluartikkeleita, jotka saattavat olla pelkästään hauskoja mutta myös sisältää jonkun syvällisemmän pointin, joka haastaa lukijansa ajattelemaan.

Hyvin usein käy kuitenkin niin, että erilaiset mediat uutisoivat näitä huumoriksi tarkoitettuja artikkeleita täysin vakavissaan – joskus hauskoin, toisinaan jopa ikävin seurauksin. Kyse on siis jouluun sijoittuvasta aprillipilasta.

Alkuun kuitenkin pari sanaa itse lehdestä. The BMJ on tunnettu tiedemaailmassa paitsi erittäin arvostettuna lehtenä, myös sellaisena joka ei pelkää julkaista mahdollisesti provosoiviakin tutkimuksia ja mielipidekirjoituksia. Lehden motto käy ilmi esimerkiksi sen Twitter-tilin taustakuvasta:

Answering questions.

Questioning answers.

Lehti ilmoittaa julkaisevansa vain n. 7% sinne lähetetyistä käsikirjoituksista ja on toiminut edelläkävijänä julkaisujen (ja niiden vertaisarvioinnin) avoimuudessa sekä kommentointimahdollisuuksien luomisessa. The BMJ:n nk. impact factor (lyh. IF, suom. vaikuttavuuskerroin) oli vuonna 2014 yli 17, mikä tekee siitä yhden merkittävimmistä kliinisen lääketieteen julkaisuista. Luku tarkoittaa sitä, että jokaiseen lehdessä julkaistuun artikkeliin viitataan muissa tieteellisissä artikkeleissa keskimäärin n. 17 kertaa vuodessa. IF on yksi tapa laittaa lehtiä järjestykseen niiden tieteellisen merkittävyyden perusteella. The BMJ:n tärkeimmät kilpailijat ovat JAMA (IF = 35), The Lancet (IF = 45) ja NEJM (IF = 56).

The BMJ on kunnostautunut provosoivissa julkaisuissaan myös vuonna 2015. Erityistä huomiota tänä vuonna on herättänyt yhdysvaltalaisen kirjailijan Nina Teicholzin artikkeli Yhdysvaltain ravitsemussuosituksista. Siinä kyseenalaistettiin niiden tieteellinen perusta sekä huomautettiin laatijoiden taloudellisista sidonnaisuuksista. Teicholz on itse kirjoittanut kirjan ’Big Fat Surprise’ (josta löytyy erinomainen suomenkielinen kirja-arvostelu täältä), jossa pyrkii puolustelemaan erityisesti tyydyttyneen rasvan syöntiä terveellisenä. Hän ei kuitenkaan The BMJ:ssä alunperin maininnut omista sidonnaisuuksistaan mitään ja artikkeli oli alusta pitäen niin huono, että nostatti ensin kommenttien myrskyn. Sen jälkeen julkaistiin vielä 183 ravitsemusalan tutkijan allekirjoittama vetoomus, jossa pyydetään poistamaan koko teksti The BMJ:n sivuilta. Yhteenvedossa tunnustetaan että kyseessä on arvostettu lehti ja ettei tällaisella artikkelilla ole siellä sijaa:

In summary, the Teicholz/BMJ “investigation” is based on non-facts. Such a paper has no place in the pages of a prominent scientific journal and should be retracted.

Jääkin nähtäväksi, miten tarina etenee. On mahdollista, ettei lehti vedä artikkelia pois, sillä se aiheuttaa paljon keskustelua. Kyynisempi näkökulma on se, että se myös kerää viittauksia, jotka parantavat lehden IF-lukua. Tällaiset jutut ovat huomionarvoisia myös terveen skeptisyyden kannalta: joskus kuulee väitettävän, että tieteelliset lehdet ”pimittävät” tietynlaisia tuloksia milloin mistäkin syystä. Totuus on kuitenkin se, että lehdet voivat myös hyötyä kiistanalaisista artikkeleista, sillä ne parantavat impact factoria. Keskustelu on yleensä pelkästään hyvä juttu ja tiede elää siitä – ongelmallista se on vain silloin jos tällaisia keskustelunavauksia ei ymmärretä niiden oikeassa kontekstissa.

Mutta takaisin joulunumeroon. Erittäin merkittävän tieteen ja satunnaisten provokatiivisten artikkelien seassa on vuosittain muutamia, joita ei tarvitse ottaa lainkaan vakavasti. Sen sijaan niitä voi lueskella hyvänä viihteenä, jos sattuu omaamaan aiheeseen sopivan huumorintajun.

Tänä vuonna The BMJ:n lukijoita hauskuutetaan mm. artikkelilla, jossa tarkastellaan zombi-infektion epidemiologiaa ja ehkäisyä, Vladimir Putinin kävelytyyliä ja valtionpäämiesten ikääntymisvauhtia. Viime vuonna ”tutkittiin” klinikoiden odotusaulojen lehtivalikoimia ja sitä, ovatko miehet todella idiootteja. Vuonna 2013 uutiskynnyksenkin ylitti kirjoitus siitä, ovatko James Bondin suosimat martinit ravistettuja vain siksi, että hänellä on alkoholismi.

Yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista väärinymmärryksistä sattui vuonna 2009, kun australialainen epidemiologi Nathan Grills julkaisi katsauksensa siitä, onko joulupukki mahdollisesti huono esimerkki lapsille. Hänhän on keskivartalolihava, syö epäterveellisesti, voi levittää tartuntatauteja sekä monissa maissa hurjastelee reellään alkoholin vaikutuksen alaisena. Kirjoitus otettiin ”vähän” turhankin vakavasti ja se poiki paljon negatiivista julkisuutta ja jopa vihaisia puheluita suoraan kirjoittajalle.

Tänäkin vuonna on odotettavissa, että jossainpäin maailmaa joku toimittaja päättää uutisoida siitä että tutkijat ottavat zombi-infektion uhan vakavasti. Olkaamme siis varuillamme ja jos satut bongaamaan jotain siihen viittaavaa, jaathan sen kommenteissa muidenkin iloksi.

Ja oikein hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Päivitys 23.12.15: The BMJ laati sivuilleen listan, josta löytyvät kaikki joulunumeroissa julkaistut artikkelit. Sieltä voi käydä paitsi etsimässä viihteellistä luettavaa, myös varmistamassa epäilyitään mahdollisesta joulupilasta.

Päivitys 4.1.15: Tässä BMJ:n päätoimittajan Fiona Godleen erinomainen haastattelu, jossa hän selventää miksi tykkää toisinaan ravistella tiedemaailmaa.

Kuva on napattu The BMJ:n jouluisesta Twitter-kuvakkeesta.

5 Comments

  1. Kiitokset myös Pekalle ja Jukalle! En itse hoksannut tuotakaan 😀

    Tässä slate.comin taidonnäyte siitä, miten juttu tulee OIKEASTI uutisoida:

    ”The paper was published as part of BMJ’s annual Christmas issue, which features tongue-in-cheek papers on offbeat topics, so the “gunslinger’s gait” should be taken in the spirit of speculative food for thought rather than an irrefutable conclusion. But Bloem says the paper is meant to convey a serious point as well. It shows that observation over time and distance is necessary to properly diagnose movement disorders and that patient background and experience can produce symptoms the look like the result of medical conditions. “It is really a tribute to the art of observation in health care,” he says. And perhaps also useful guidance for anyone who aspires to have moves like Putin.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *