Eväitä kriittiseen ajatteluun terveystiedon maailmassa
Vuosi on saatu vaihdettua ja monestakin syystä historiallinen 2016 on takanapäin. Uusia blogautuksia on jo valmiina odottamassa julkaisuaan mutta ennen kun niiden osalta saadaan 2017 rullaamaan, halusin luoda pienen katsauksen edellisvuoteen blogini näkökulmasta. Yleensä tällaiset kirjoitukset tehdään lähempänä vuodenvaihdetta mutta parempi myöhään kuin vielä myöhempään. …Continue reading
Detoksikologia-sarjan ensimmäisessä osassa luotiin aiheeseen yleissilmäys. Sitä seuranneessa osassa 1,5 täydennettiin tietoja oikean detoxin fysiologialla. Tässä toisessa (ja toistaiseksi viimeisessä) osassa tartumme Timo Kettusen kanssa suoraan erillisiin väittämiin. …Continue reading
Nyt kun on vauhtiin päästy, jatkan vielä samalla teemalla kuin pari aikaisempaa kirjoitustani. Olen perustellut, miksi tiede on hienoa ja postmodernistinen käsitys kaiken tiedon suhteellisuudesta on huono tapa ajatella. Edellisessä kirjoituksessa pyrin vastaamaan kysymykseen “Miksi luottaa tieteeseen vaikka se tekee virheitä?”, jonka totesin olevan yksi yleisimmistä kysymyksistä joita kuulee kun yrittää viedä melkeinpä mitä tahansa keskustelua tieteellisen todistusaineiston valokeilaan.
Toinen kutakuinkin yhtä yleinen, on loukkaukseksi tarkoitettu hätähuuto: “Olet tiedeuskovainen!”
Tämä on ymmärrettävä reaktio henkilöltä, jolla on uskomuksia joiden perusta on epätieteellinen. Kokiessaan ne uhatuksi ja muiden keinojen loppuessa, on helpointa antaa tunteiden viedä ja taantua nimittelyn tasolle. Valitettavasti tämä loukkaukseksi tarkoitettu parkaisu paljastuu hyvin ohuen pinnan alta käsittämättömän huonoksi. Se paljastaa, ettei esittäjä ymmärrä mitään käyttämästään sanasta ja yleensä vieläpä loukkauksen kohde voi olla varsin ylpeä nimityksestään. Tässä kirjoituksessa kerron, miksi. Lisäksi kerron miten loukkaus tulee oikeaoppisesti muotoilla. Tosin, oikeassa muodossaan se pätee melko harvoihin. …Continue reading
Vuosia sitten oikean polveni eturistiside katkesi itsepuolustustreeneissä ja päädyin niin sanotusti Pöydälle. Minut nukutettiin ja polveen rakennettiin uusi ristiside takareidestä otetun jännesiirteen avulla. Käytössä ollut kirurginen operaatio on seurausta pitkällisestä alan tutkimuksesta. On melko varmaa, että vuosi(kymment)en saatossa osa tutkimuksista on sisältänyt vääriä löydöksiä. Osa on ehkä ollut jopa tarkoituksella vilpillisiä. On myös mahdollista että nukutusaineen valmistanut firma on historiansa aikana syyllistynyt tutkimustiedon pimittämiseen. Ehkä joku saamiini kipulääkkeisiin johtaneista tutkimuksista sisälsi väärennettyä tietoa.
Mutta polvi tuli nopeasti kuntoon ja olen sen jälkeen lisännyt kyykkymaksimiini n. 50kg.
Edellisessä kirjoituksessa otin kantaa sen puolesta, että tiede on todellisuuden tutkimisen välineistä ylivoimaisesti paras. Kritisoin postmodernismia, jossa kaikenlaisen tiedon katsotaan olevan relativistista – suhteellista riippuen katsontatavasta. Olen kirjoittanut tästä ennenkin ja törmännyt samankaltaisiin vasta-argumentteihin. Tutkijat tekevät virheitä, he syyllistyvät tutkimustiedon väärentämiseen, rahoittajat ohjaavat tutkimusta, jne. Miten siis voin sanoa että tiede on toistaiseksi paras keino todellisuuden tutkimiseen? Tässä kirjoituksessa väitän että kysymykseen “Miksi luotat tieteeseen kun se tekee niin paljon virheitä?” oikea vastaus on “Luotan siihen juuri siksi että se tekee virheitä”. …Continue reading
Eilen ilmestynyt YLE:n terveysuutinen herätti ajatuksia. Kirjoituksen otsikko oli päinvastainen tähän nähden ja se perustui useisiin haastatteluihin. Aiheena oli se, minkälainen rooli erilaisilla “täydentävillä hoidoilla” tulisi olla terveydenhuollossa. Useat haastateltavista olivat sitä mieltä, että niiden pitäisi ehdottomasti olla mukana. Tätä kantaa edustivat mm. itse vakavista sairauksista toipuneet henkilöt sekä erilaisia ihmistieteitä edustavat tutkijat.
Kirjoituksessa on taustalla hyvä ajatus mutta valitettavasti myös hirmuinen määrä kritisoitavaa. Itsekin pyrin ehdottomasti siihen että rakentavaa keskustelua voitaisiin käydä kaikkien osapuolten välillä. Vaikka joskus kirjoitan terävästkikin, se ei tarkoita sitä ettenkö voisi muuttaa mielipidettäni hyvien perustelujen myötä. Tässäkin tekstissä otan jyrkästikin kantaa mutta en tarkoita sitä kenellekään henkilökohtaisesti. Uskon vakaasti siihen, että suurin osa ihmisistä kaikilla osapuolilla haluaa viimekädessä parasta vakavasti sairaille potilaille. …Continue reading
Detoxikologian ensimmäisessä osassa luotiin pintapuolinen katsaus mm. toksikologian (eli myös farmakologian) peruskäsitteistöön. Puhuttiin paljon siitä, kuinka maksa vastaa suurimmasta osasta elimistön vierasaineiden poistoa – ihan ilman apua. Tämä kirvoitti hyviä kommentteja, joista sain idean lyhyempään tarkentavaan kirjoitukseen. Se asettuu sopivasti tähän 1. ja 2. osan väliin.
Jotta detoxikologiasta saadaan selkeämpi käsitys, voi olla paikallaan luoda vielä vähän tarkempi katsaus siihen, miten (ja jopa miksi) elimistö hoitaa jätteenpuhdistuksensa ihan molekyylitasolla. Tätä varten tutustutaan pikaisesti sytokromi P450-entsyymeihin (lyhennetään jatkossa CYP) sekä kurkistetaan hiljattain Nobel-palkinnosta tutuksi tulleeseen prosessiin, nimeltään autofagia. Olisiko siitä todelliseksi detox-mekanismiksi? …Continue reading
Detox. Siinäpä sana, mikä tulee vastaan tuon tuostakin terveysaiheisissa keskusteluissa, uutisissa, lehdissä ja kirjoissa. Sana viittaa populaarissa merkityksessä “myrkkyjen poistoon”, joskaan yleensä ei määritellä yhtään sen tarkemmin, mistä myrkyistä on kyse tai miten ne tarkkaan ottaen poistetaan. Tämä ei estä myymästä detox-termin varjolla toinen toistaan kirjavampia ruokia, juomia, ravintolisiä, kirjoja, ruokavalioita ja vaikka mitä.
Professori Juhani Knuuti on jo aikaisemmin kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjoituksen, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Aihe on kuitenkin iskostunut terveysaiheiseen populaarikulttuuriin niin tiukasti, että sitä pitää ruotia useammasta näkökulmasta. Tällä kertaa löimme turhautuneet päämme yhteen TtM, farmaseutti ja terveysalan moniottelija Timo Kettusen kanssa. Kirjoituksen tarkoituksena on selventää sitä, minkä takia detox näyttää oikean, (lääke)tieteellisen toksikologian valokeilassa tarkasteltuna totaaliselta huuhaalta.
Yleinen ja lakoninen kritiikki detoxia vastaan on todeta, että maksa ja munuaiset hoitavat myrkkyjen poiston varsin hyvin ilman apuakin. Toisaalta voidaan yhtä helposti todeta, ettei detox-tuotteista tai -kuureista ole juuri mitään tieteellistä näyttöä. Nämä pitävät paikkansa mutta jos tämä riittäisi, kukaan ei uskoisi detox-tuotteiden puhdistaviin ominaisuuksiin. Siksi pureudumme tässä kirjoituksessa paljon syvemmälle ja tuomme peliin (toivon mukaan) uutta näkökulmaa. …Continue reading
Moni lääketieteellinen hoito saa toisinaan osakseen kritiikkiä mutta kaksi nousee ylitse muiden; rokotteet ja veren kolesterolia laskevat statiinilääkkeet. Ne ovat tietyissä piireissä ehkäpä modernin lääketieteen vihatuimpia keksintöjä. Rokotekriitikot vaihtelevat maltillisista hyödyn ja haitan pohtijoista todellisiin salaliittoteoreetikoihin, jotka uskovat niiden olevan keino vähentää maapallon väkilukua. Statiinikriitikoissa on myös spektri niistä jotka vain haluavat korostaa niiden haittavaikutuksia tietyillä ihmisillä niihin joiden mielestä korkea kolesteroli on nimenomaan tavoiteltava asia. Sekä statiineista, että rokotteista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja blogikirjoituksia, kuvattu dokumentteja ja löydetty erilaisia julkisuuden henkilöitä ajamaan kriittistä agendaa.
Rokotteiden äärimmäisenä tavoitteena on estää paitsi sairastuminen tiettyihin tartuntatauteihin, lopulta myös kuoleminen niihin. Statiinien käyttö puolestaan pyrkii vähentämään sairastuvuutta ja kuolleisuutta sepelvaltimotautiin. Molemmissa tautikategorioissa on myös muita lääkkeitä ja hämmästyttävää kyllä, ne eivät saa osakseen läheskään samanlaista – joskus jopa fanaattista – kritiikkiä. Miksi ihmiset eivät kirjoittele kirjoja antibiooteista ja verenpainelääkkeistä? …Continue reading
Ihminen on syntyjään luontainen tarinankertoja ja -kuuntelija. Monessa kulttuurissa pieniä lapsia viihdytetään, rauhoitetaan ja opetetaan erilaisten tarinoiden avulla. Niitä voidaan lukea suoraan kirjasta mutta myös laulaa tai lausua runomitassa. Joskus tarina kerrotaan käyttämällä apuna paikallaan pysyviä tai liikkuvia kuvia, joskus leluja/nukkeja. Tämä jatkuu koko eliniän; elokuvat ja kirjat jatkavat samoja tehtäviä niin kauan kun pystymme niistä jollakin aisteilla nauttimaan. Monille niin tärkeät uskonnotkin sisältävät valtavan määrän tarinoita.
Viihdettä ja opetusta laajemmassakin viitekehyksessä tarinamuodosta käytetään termiä narratiivi. Karkeasti määritellen, se on mikä tahansa kertomus toisiinsa liittyvistä tapahtumista – olivatpa ne tosia tai kuvitteellisia. Narratiivi on ikään kuin pisteiden yhdistelyä, kunnes niistä muodostuu suurempi kuva. Tätä hyödynnetään myös tieteessä. Historiantutkimuksessa tarkoitus on selvä: yksittäiset tapahtumat tulee yhdistää, jolloin voidaan kertoa mitä on tapahtunut. “Kovemmissakin” luonnontieteissä merkittävät tulokset raportoidaan jonkinlaiseen narratiiviin puettuna, sillä todellisuudessa tulosten aikaansaaminen on paljon sekavampaa.
Narratiivi on siis monella tapaa “hyvä” ja ihmiselle luontainen tapa välittää monenlaista informaatiota. Se voi kuitenkin olla myös erittäin petollinen ja harhaanjohtava työkalu väärän informaation ja haitallisten ideologioiden levittämiseen. Tarkastellaan tässä kirjoituksessa terveysaiheisten narratiivien elementtejä ja miten ne ilmenevät monissa keskusteluissa. Kriittinen ajattelija osaa erottaa faktoihin ja logiikkaan perustuvan narratiivin sellaisesta, joka on paljon heikommalla pohjalla. …Continue reading
Personal trainer Tomi Kokko päätti omien sanojensa mukaan ottaa selvää kotimaisista ravitsemussuosituksista. Alkoi noudattaa niitä ja kuvasi kokemuksistaan dokumentin. Samassa paketissa haastatellaan vielä monenlaisia ihmisiä, jotka kertovat erilaisia näkemyksiään ravitsemuksesta. Ennen ensi-ilta näytöstään (6.3.16), dokumentista vuoti mediaan mehukkaita otsikoita, joista kaikissa vapaasti muotoiltuna sama viesti: “Suomalaismies vaihtoi rasvaisen ruoan virallisiin suosituksiin – lihoi kuukaudessa 6 kiloa“. Alkoi kova rumba, missä Kokko esiintyi monissa haastatteluissa eri medioissa. Joskus yksin, joskus asiantuntijan kanssa.
Muutaman kuukauden kuluttua Kokko esiintyy Arman Alizadin ohjelmassa ja ihan sattumalta pari viikkoa siitä, paljon puhuttu dokumentti saikin TV-ensi-iltansa. Miltä se näyttää kriittisemmin silmin? …Continue reading
