Ajankohtaista: Ravitsemussuositukset väärällä puntarilla

Personal trainer Tomi Kokko päätti omien sanojensa mukaan ottaa selvää kotimaisista ravitsemussuosituksista. Alkoi noudattaa niitä ja kuvasi kokemuksistaan dokumentin. Samassa paketissa haastatellaan vielä monenlaisia ihmisiä, jotka kertovat erilaisia näkemyksiään ravitsemuksesta. Ennen ensi-ilta näytöstään (6.3.16), dokumentista vuoti mediaan mehukkaita otsikoita, joista kaikissa vapaasti muotoiltuna sama viesti: “Suomalaismies vaihtoi rasvaisen ruoan virallisiin suosituksiin – lihoi kuukaudessa 6 kiloa“. Alkoi kova rumba, missä Kokko esiintyi monissa haastatteluissa eri medioissa. Joskus yksin, joskus asiantuntijan kanssa.

Muutaman kuukauden kuluttua Kokko esiintyy Arman Alizadin ohjelmassa ja ihan sattumalta pari viikkoa siitä, paljon puhuttu dokumentti saikin TV-ensi-iltansa. Miltä se näyttää kriittisemmin silmin?

Selvyyden vuoksi ja kiireisimpien lukijoiden ajan säästämiseksi, todetaan heti kärkeen mitä Kokon dokumentti EI ole: se ei puntaroi virallisia ravitsemussuosituksia.

Tähän on pari selkeää syytä.

Ensinnäkin, kuten Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuilla sanotaan, yksilölliset vaatimukset ravitsemukselle ovat suuret, joten yleisiä suosituksia ei ole tarkoitettu sellaisenaan kenellekään terveelle yksilölle. Viime kädessä jokainen voi sovittaa suositusten mukaiset ruoka-aineet omiin tarkoituksiinsa. Suositukset on tarkoitettu joukkoruokailuiden suunnittelun tueksi sekä väestötason tarkkailuun ja ohjaukseen. Suosituksissa todetaan myös että energiamäärä tulee suhteuttaa kulutukseen – silloin ei voi lihoa. Dokumentissa pystytetään siis heti lähtökohtaisesti suuri olkinukke, jota aletaan mäiskiä. Oikeiden joustavien ja yksilöllisesti sovellettavien suositusten mollaaminen olisi varmasti paljon vaikeampaa.

Toisekseen, kyse on siitä että kyseessä on monitekijäinen, yhtäkkinen ruokavaliomuutos. Itse dokumentissa käy vain ilmi että normaalisti Kokko saa 60-70% päivittäisestä energiastaan erilaisina rasvoina. Lisäksi hän kertoo syövänsä paljon (luomu-)lihaa eikä lainkaan maitojuomia tai viljoja. Aikaisemmassa haastattelussa hän kertoo myös että paastoaa 24h viikossa. Jos oletetaan, että hän muuttaa yhtäkkiä ruokavalionsa yleisten suositusten mukaiseksi, hän muuttaa täysin pääasiallisen energialähteensä (rasvasta hiilihydraatteihin), ottaa mukaan täysin vieraita ruoka-aineita (maituojuomat ja viljatuotteet) sekä muuttaa ruokailurytminsä. Ravintolisistä ei puhuta dokumentissa mitään mutta dokumentin alussa hänen ruokavalionsa yleiskuvauksessa vilisee mm. erilaisia superfoodeja, kalaöljyä jne. Jäivätkö nämäkin pois? Joka tapauksessa, kun otetaan huomioon näin dramaattiset muutokset, ei liene mikään ihme jos olotilassakin tapahtuu isoja muutoksia.

Puntarissa ei siis ole ravitsemussuositukset, vaan yhden ainoan henkilön dramaattinen ruokavalioremontti joka perustuu suositusten osittain väärään tulkintaan.

Sitten tartutaan siihen etukäteen kohahduttaneeseen tietoon että Kokko “lihoi” 6kg ihmiskokeensa aikana. Selitys voi toki olla se, että Viralliset Suositukset ovat maagisesti lihottavia. Itse näkisin kuitenkin, että ilmiölle on olemassa toinenkin selitys, jossa paino kerääntyy seuraavista tekijöistä:

  • Kalorit. Kuinka paljon oli Kokon päivittäinen energiansaanti ennen ja jälkeen ruokavaliomuutoksen? Usein siteeratun nyrkkisäännön mukaan 1kg rasvakudosta sisältää energiaa n. 7000kcal. Tämän perusteella voitaisiin laskea että hänen olisi pitänyt olla n. 1500kcal plussan puolella joka päivä, eli aktiivinen henkilö olisi joutunut lisäämään päivittäistä energiansaantiaan n. kolmanneksen. Noh, ihminen ei toimi näin matemaattisen tarkasti enkä usko että hän olisi tuollaista määrää edes jaksanut syödä 30 päivää putkeen. On kuitenkin hyvin todennäköistä ettei mitään ylimääräistä energiamäärää tyhjästä ilmesty. Jos vielä oletetaan, että hän paastoaa 24h/viikko, hän syö käytännössä yhden vuorokauden edestä ylimääräistä ruokaa (kaloreita) viikossa.
  • Lihasglykogeeni ja vesi. Kokko on edustavan personal trainerin imagoon sopivassa kunnossa. Jos hän kuitenkin syö 60-70% energiastaan rasvana ja ilmeisen paljon proteiinia, hänen hiilihydraatin saantinsa on väistämättä vähäistä. Kaloritasapainosta päätellen hän on plussalla, jolloin ihminen voi varastoida 15g glykogeenia jokaista painokiloa kohti. Jokainen gramma glykogeenia sitoo ympärilleen vettä 2,7g. Jos oletetaan, että Kokko on n. 80kg painoinen (ehkä kunnosta päätellen enemmänkin?), näillä tiedoilla voidaan laskea että painoa tulisi jopa yli 4kg pelkästään glykogeenista ja vedestä. Toisissa arvioissa glykogeenin määrää on tarkennettu (ja se on lihaksella ja maksalla erilainen), joten anteliaan arvion mukaan todellinen määrä jää tuota vähäisemmäksi. Joka tapauksessa varsin merkittävä usean kilon lisäys painoon.
  • Ruoan määrä ruoansulatuskanavassa. Jos Kokko vaihtoi ruokailurytminsä sellaiseksi että esimerkiksi syö runsaampia välipaloja, hän syö määrällisesti enemmän ruokaa, mikä lisää painoa ihan omana massanaan ruoansulatuskanavassa. Jos taas muistetaan viikkopaasto, tulee painoa myös vuorokauden aikana syödyn ruoan massasta.

Edellisiin kohtiin voitaisiin vielä ottaa päivittäinen heilahtelu painossa riippuen nesteen juomisesta, ulostamisesta, puntaroinnin ajanhetkestä yms, ei ole lainkaan ihmeellistä että dramaattinen muutos tuo näinkin dramaattisen painon nousun. Anekdoottina kerrottakoon että olen itse voimaharjoitteluharrastukseni ohella kokeillut monenlaisia dieettejä ja tiedän että kehon painon manipulointi on kokeneelle hyvin helppoa. Oma “paras” tulokseni on, että vähähiilihydraattisen dieetin nk. tankkauspäivän aikana nostanut painoani yli 5kg vuorokaudessa.

Jos oma anekdoottini ei vakuuta tai käytän pohdinnassani paljon konditionaalimuotoja, tulisi miettiä mikä tällaisen yhden miehen viihteellisen dokumentin todistusarvo voi olla.

Entäpä sitten itse dokumentti. Jo ennen sen katsomista herää kysymys, kuinkahan puolueeton näkökulma kyseessä on? Vielä vuonna 2013 Kokko kertoi Ylen haastattelussa että Australiasta palatessaan pitää saada perunoita, ruisleipää ja makaronilaatikkoa. Onkohan silloinkin noussut aina paino ja ollut huono olo? Nyt kun on palattu kotimaahan, pitää saada bisnes pyörimään ja mikäpä olisikaan parempi keino siihen kuin kehittää joku oma lähestymistapa ja hankkia sille maksimaalinen näkyvyys mediassa. Sisäinen kyynikko herää ja epäilee, että olisikohan tässä dokumentissa kyse tällaisesta markkinoinnista.

Ensivaikutelmat tukevat tätä. Olen aikaisemmissa kirjoituksissanikin maininnut ettei Kokko näytä osallistuvan mihinkään varsinaiseen keskusteluun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (ironista kyllä, hän peräänkuuluttaa keskustelua dokumentissaan). Hän on antanut lausuntoja mm. blogissaan (“mikä ravitsemussuosituksissa mättää”), joiden on osoitettu olevan faktisesti täysin väärässä. Lisäksi Kokon lähtökohta (mikä toistetaan dokumentin alussa) perustuu sille perustavanlaatuiselle virheelle, että suomalaiset noudattaisivat ravitsemussuosituksia (ja ovat niiden vuoksi sairaita). Tämäkään ei pidä paikkaansa – päinvastoin. Mutta korjaako Kokko näkemyksiään eriävän todistusaineiston edessä? Ei. Se viittaa ikävästi siihen suuntaan ettei hänellä ole aikomustakaan oikeaan dialogiin. Lisäksi hän mainostaa toistuvasti radiohaastatteluaan, missä esiintyi yhdessä Mikael Fogelholmin kanssa. Useita ruoka-aiheitaan hän mainostaa ivallisesti hashtagilla #ilotontaruokaa viitaten Fogelholmin kommenttiin Kokon rajoittavasta ruokavaliosta.

Kaikki ovat taitavaa, joskin kriittiseen silmään ilmiselvää markkinointia.

Olisi kuitenkin mahtavaa olla väärässä ja yllättyä positiivisesti. Siksi katsoin dokumentin avoimin mielin ja olin valmis kumoamaan etukäteen tekemäni hypoteesit painon nousun syistä.

Dokumentti alkaa mahtipontisesti esittelemällä Kokko menestyneenä valmentajana, jolla on vilpitön halu auttaa muita. Käydään läpi hänen vakuuttavia taustojaan ja törmätään siihen kuinka ruokavaliolla on ollut suuri merkitys. Päällä käytetään myös marttyyrin viittaa kun kerrotaan miten hänen kokeilunsa on tuomittu suomalaisessa mediassa sillä Kokolla ei ole muodollisia pätevyyksiä. Australian reissulla tuli huomattua että siellä asiat ravitsemuksen suhteen paljon paremmin kuin Suomessa. Tämä on mielenkiintoista, sillä Australian suositukset ovat lähes identtiset Suomen kanssa. Argumentiksi jääkin, että Suomessa niihin on sitouduttu jotenkin tiukemmin eikä pelivaraa ole. Tätä ei kuitenkaan perustella millään käytännön esimerkeillä.

Sitten käynnistetään Teh Ihmiskoe!

Tässä vaiheessa mietin että puolueeton koe olisi helppo järjestää. Vaikka kyseessä onkin selkeästi käsikirjoitettu ja viihteellinen “dokumentti”, olisi vain reilua että tarkat ruokavalion tiedot lyödään tiskiin ja hommataan mukaan joku “virallinen valvoja”. Esimerkiksi joku koulutuksen saanut ravitsemusterapeutti. Mutta ei. Kokko laatii ruokavalionsa itse. Mikäpä siinä jos kerrottaisiin tarkkaan, miten se on koostettu; mikä on kalorimäärä? Mitä ruoka-aineita syödään ja millaisella rytmillä? Mitä ravintolisiä? Mitä juomia? Dokumentissa annetaan kuva, että Kokko käy heti muutaman päivän jälkeen ravitsemusterapeutti Jan Verhon puheilla. Tämä on kuitenkin silmänlumetta, sillä Verho itse on kommentoinut Timo Kettusen blogissa, että hänen osuutensa oli kuvattu vasta projektin loppupuolella. Miksi näin? Eikö olisi ollut selkeämpää pyytää vaikka koko ruokavalio suoraan Jan Verholta ja antaa hänen myös seurata sen etenemistä? Näinhän se yksilöllisessä ruokavalio-ohjauksessa tehdään. Ennakkoasetelmiin nähden tällainen ei herätä luottamusta.

Alkupuolella otetaan myös paljon mittauksia; veriarvoista hapenottokykyyn. Tässäkin paikaksi on valikoitunut yksityinen antioksidanttiklinikka, joka sattumoisin saa hyvää mainosta toiminnalleen. Mittausten tulkinnasta vastaa lääkäri Olli Sovijärvi, joka on tehnyt itseään tunnetuksi mm. esiintymällä muutamia vuosia sitten ‘Hei me karpataan’ TV-sarjassa ja syyttämällä ravitsemussuosituksia suoranaisesta korruptiosta MTV3:n Studio55-ohjelmassa. Ei edelleenkään herätä suuria toivoja puolueettomuudesta.

Suurin osa dokumentista on dramaattista ‘Tomi Cam’-kuvaamista, joka yltää paikoin surkuhupaisuuden tasolle. Kriittisempi katsoja muistaa lähtöasetelmat, jotka ovat kaikkea muuta kuin neutraalit, Siksi myöskään sympatiapisteitä ei heru. Rankkaa kyllä näyttää olevan. Puolessa välin nähdään raivonsekainen purkaus, missä Kokko kertoo että kaikesta tulee “saatanan paha olo” eikä “ruoka ravitse ketään”. Väliaikamittausten perusteella paino on noussut jo 4kg ja Sovijärvi suosittelee lopettamaan tämän epäinhimillisen rääkin. Vaikka painon nousu ei olisikaan 100% rasvaa, on selvää että olo on huonompi.

Dokumentissa on myös paljon haastatteluja aina ihan tavallisista ohikulkijoista tunnettuihin ravitsemuspersooniin eri leireistä. Valitettavasti moni haastattelu esitetään vain vilauksenomaisena katkelmana. Olen jo lähes väsymykseen saakka rummuttanut tasapainoharhasta, mikä on tässä tapauksessa jo itsestäänselvyys. Amplia-klinikan Taija Somppi korostaa teollisuuden intressejä suosituksissa. Myös Pekka Puska mainitsee että Pohjois-Karjala-projektin aikaan he kohtasivat suurta vastustusta erityisesti meijeriteollisuuden puolelta. Hänen näkökulmaansa olisi ollut mukava kuulla enemmänkin, sillä hän on tiettyjen toisinajattelijoiden narratiivissa pahiksen roolissa. Sitten ääneen päästetään täysin kritiikittömästi myös entinen meijeriteollisuuden edustaja, eläkkeellä oleva professori Kari Salminen(*), joka on yllättäen sitä mieltä että kovetetut kasvirasvat ovat epäilyttäviä ja että näillä tehdään koetta meidän lapsillamme. Tunteisiin vetoavaa retoriikkaa (“Ajatelkaa lapsia!”-argumentointivirhe) maustetaan kuvilla Kokon omista (tai sukulaisten?) lapsista.

Mukana on kohtalaisen pitkä pätkä Kokon ja Mikael Fogelholmin välisestä keskustelusta, mistä plussapisteitä.

Lopulta päästään loppumittauksiin. Kokonaistulos maalataan negatiiviseksi perustuen pieniin muutoksiin mm. CRP:ssä ja omega-rasvojen suhteissa. Mistään mittaustarkkuudesta ei kuitenkaan ole tietoa ja muutokset voivatkin mahtua satunnaisvaihtelun piiriin. Itse asiassa ainoa selkeästi merkittävä muutos on tapahtunut “pahan” LDL-kolesterolin määrässä, mikä laski n. 30%. Tämä on itse asiassa samaa luokkaa kuin kolesterolia alentavalla statiinilääkkeellä! Lähtötaso 3,6 mmol/l on nuorelle liikunnalliselle ihmiselle jopa melko huono. Ottaen huomioon vielä samanaikaisen painon nousun, tämä muutos on erinomainen. Ruokavaliossa oli siis mukana elementtejä, joita ehdottomasti kannattaisi jättää mukaan.

Dokumentin päätteeksi Kokko pitää puheenvuoron suuresta työmäärästä, joka vaaditaan muutoksen saamiseksi. Hän ei kuulemma pysty siihen itse. Mutta mitä meidän nyt taas tulee muuttaa? Tämä dokumentti ei kerro suosituksista juuri mitään eivätkä suomalaiset niitä noudatakaan. Jos tämän myötä jollakin katsojalla herää mielenkiinto oman ravitsemuksensa parantamiseen, se on hyvä. Mutta jos se samalla kylvää tarpeetonta epäluuloa ja vastustusta suosituksia sekä niitä laativia tutkijoita/viranomaisia kohtaan, viesti on pilaantunut.

Minulla oli hiljattain ilo tavata Jaakko Halmetoja henkilökohtaisesti. Olin hänen suhteen ennakkoluuloinen ja täysin väärässä, eikä minulla ei ole mitään ongelmaa myöntää sitä. Joistakin asioista voi olla eri mieltä mutta kun rakentavaa dialogia pystyy käymään, voi oppia uutta. Kriittisestä näkökulmastani huolimatta en tietenkään tuomitse Tomi Kokkoa henkilönä – enhän häntä tunne. On kuitenkin vaikea nähdä tätä dokumenttia ja sen ympärillä käytävää keskustelua minään muuna kuin häikäilemättömänä markkinointina jolla ei ole aikomustakaan edistää julkista ravitsemuskeskustelua.

Saa osoittaa minun olevan väärässä.

TL;DR:

Tiivistelmä:

  • ’30 päivän ihmiskoe’ ei puntaroi ravitsemussuosituksia, vaan yhden ihmisen kokonaisvaltaista ja äkkinäistä ruokavalioremonttia. Se perustuu löyhästi ravitsemussuosituksiin, joita kuitenkin tulkitaan osittain väärin
  • Dokumentti on selkeästi jo lähtökohdiltaan asenteellinen, jonka tarkoitus on demonisoida ravitsemussuosituksia
  • Haastattelut ovat pelkkiä vilauksia, joista välittyy yksipuolinen kuva
  • Tasapainoharha jyrää edelleen
  • Koko painon lisäys ei ole maagista lihomista, vaan suurimmaksi osaksi lihasglykogeenia ja vettä. On kuitenkin selvää, että yleistä vointia tämäkin huonontaa
  • Mittaustulosten perusteella kolesteroliarvot paranivat painon noususta huolimatta lähes saman verran kuin lääkkeillä

(*)Lisäys 21.7.2016: Juuri saamani tiedon mukaan professori Salminen menehtyi traagisesti hieman tämän kirjoituksen jälkeen. Lukijan huomautuksesta tarkensin tekstiä siten että siitä käy ilmi ettei Salminen suinkaan enään ollut meijeriteollisuuden edustaja, vaan oli ehtinyt olla eläkkeellä jo 15 vuotta. Oma vaikutelmani hänestä oli muutamien sähköpostiviestien välityksellä pelkästään positiivinen ja asioista oli mahdollista keskustella vaikka eri mieltä oltiinkin. Osaanottoni professori Salmisen läheisille!

Lisäys 15.8.2016: Eräs tunnettu suomalainen valmentaja kommentoi kirjoitustani julkisella facebook-sivulla. Julkaisen kommentin hänen luvallaan myös täällä mutta kunnioitan myös hänen pyyntöään pitää se nimettömänä ja mainitsematta tarkkaa lähdettä: “Toimin vuoden päivät kyseisen konseptin päävalmentajana ja voin sanoa, että LIFW-haasteessa oli täysin normaalia, että hiilihydraattien osuus kokonaisenergiansaannista oli 5-10% ja rasvojen 70-80%. Omasta mielestäni tuo ei ollut erittäin kovaa treenaavalle mitenkään järkevä, eikä terveellinen jakauma. Tätä jakaumaa Tomi kuitenkin piti oikeana ja koska tämä oli hänen konseptinsa ja minun työni keskittyi enimmäkseen fyysisen puolen valmentamiseen ja asiakkaiden hankkimiseen, en voinut asialle tehdä juuri mitää. Tuo oli yksi haasteen päävalmentajan paikalta lähtemiseni syy. Kun moni haasteeseen osallistuva aloitti tuolla ruokavaliolla ja alkoi yhtäkkiä treenata kovaa, aiheutti myös se useita rasitusvammoja ja joillakin kroppa meni sekaisin. Moni sai aluksi hyviä tuloksia, mutta jatkettuaan samalla systeemillä pidempään alkoi myös monelle heistä tulla ongelmia.”

Kannattaa siis muistaa, että jos kyseessä on tällainen yksi-ainoa-äärimmäinen-ratkaisu-kaikille-tyyppinen valmennus, joukosta voi tulla pari menestystarinaa mutta läheskään kaikille se ei sovi.

73 Comments

  1. Törmäsin netissä tällaiseen juttuun n. 1-2 vuotta sitten ja tallensin linkin. Jaan tämän tänne siksi koska oli puhetta Ruotsin ja muiden maiden suosituksista. Eli ymmärtääkseni linkin takaa tekstistä käy ilmi Ruotsin muuttaneen suosituksiaan etenkin vähärasvaisen ruuan kohdalla. Sen verran vielä omasta ruokavaliosta että en ole itse mitenkään hiilarittomalla, viljattomalla tai maidottomalla. Leivän ja pastan olen jättänyt pois, myös maitotuotteet. Jos käytän maitotuotteita niin otan esim. luomu täysmaitoa tai raakamaitoa, turkkilaista jogurttia yms. Kasvisten ja lihan määrää olen hieman lisännyt. Hiilareita tankkaan bataatista, kvinoasta, riisistä tai riisinuudeleista siis useimmin kasvisten lisäksi. Smoothieen saa päivässä lisättyä salaa myös hyvin marjoja, öljyjä yms hyvää ilman että maistuu pahalta. Täytyy sanoa että urheilijalle toimii ainakin hyvin. Energiataso ja vireystila pysyy parempana sekä suolisto-/vatsaongelmat ovat lähteneet viljoja/maitotuotteita vähentämällä. Tämä siis oma kokemus ruuasta ja en edelleenkään ole minnekään suuntaan absoluuttinen. Toimii vain minulla hyvin. Myös verikoearvot ovat olleet hyviä.
    Suurimpana ongelmana näen ruokaloissa osaamattomuuden ja ehkä joskus myös resurssien puutteen, kuten Paulikin varmasti allekirjoittaa. Hyvää ja terveellistä ruokaa pystyy tekemään järkihinnalla kun tietää mitä tekee. Vaatii vaan aikaa paljon miettiä. Onhan se helppoa turvautua valmiisiin tai puolivalmiisiin ruokiin, joita saa halvalla ja pienellä vaivalla. Jos prosessoidun ruoan määrää saataisin siis vähennettyä, uskoisin sen vain olevan positiivinen asia.
    http://coconutoil.com/sweden-becomes-first-western-nation-to-reject-low-fat-diet-dogma-in-favor-of-low-carb-high-fat-nutrition/

    1. Kiitos asiallisesta kommentistasi, Eero! Hyvä että on löytynyt itsellesi sopiva ruokavalio. Noista Ruotsin suosituksista tuntuu liikkuvan monenlaisia myyttejä, joita jakavat erityisesti karppausaktivistit. En ole löytänyt niille oikein minkäänlaista puolueetonta vahvistusta. Ruotsin kielen taitoni on ala-arvoinen mutta kun kurkistaa alkuperäisiin suosituksiin, lautasmallissa ei mielestäni ole oikein mitään mikä tukisi mainittua “vähärasvaisen dogman hylkäämistä”. Sikäli kun se mikään dogma koskaan on Pohjoismaissa ollutkaan…

      1. Kiitos! Juu tämä siis vain siksi että muistan törmänneeni tähän linkkiin joskus aikaisemmin. Jokainen syököön puolestani mitä haluaa, toki voin aina pyydettäessä kertoa mitä itse syön. Mutta eiköhän sen aina itse tunne tai tiedä mikä toimii tai ei. Tärkeää itsellekin on että ruoka maistuu ja siitä pitää nauttia. Sen verran usein sitä tässä elämässä syödään..

  2. Hyvä kirjoitus!
    Selvyyden vuoksi kun tässä puhutaan paljon ravitsemussuosituksista – Suomen, Ruotsin ja mainitaan jopa Australian vastaava.
    Suomen ravitsemussuositukset, niin kuin Ruotsinkin, perustuvat Nordiska Rådetin, Pohjoismaiden neuvoston, Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin.
    http://www.norden.org/fi/teemat/nordic-nutrition-recommendation (tässä ihan suomen kielellä)
    Näistä eri Pohjoismaat muokkaavat omat kansalliset suositukset. Toki nämä muokkaukset ovat mielestäni kosmeettisella tasolla. Eli tiedostakaa missä asioiden lähde on. Viitaten em. Australialaiseen suositukseen joka on hyvin samankaltainen kuin omamme, suositusten taustalla on koko kansainvälinen ravitsemuksen tiedeyhteisö ja sitä kautta olemassa oleva tämän hetkinen tieteellinen näyttö.
    Että semmoista näistä suosituksista ja niiden taustoista.

  3. Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta. Minusta tämä keskustelu on hyvinkin mielenkiintoista, koska minut on ravittu koko lapsuuden ja nuoruuden kotona ja kouluissa ravintosuositusten mukaisesti. Äitini on keskuskeittiön esimiehenä ollut vastuussa kotikuntani monen koulun ruuan valmistuksesta. Varsinaisesti hänenkin kädet on sidottu kunnan virkamiesten puolesta, joiden toimesta ruokalistat tehdään.

    Olen aina voinut hyvin omasta mielestäni ja olen siis aloittanut kouluni vasta 2001 ja aina siitä lähtien olen ollut osana “laitosruokailua”. Hauskinta esimerkiksi nuorien kohdalla on syyttää kouluruokailua, vaikka monet yläkoulussa eritoten, eivät edes käyneet syömässä, koska ryhmäpaine. Oman näkemykseni mukaan se, että yläkoulussa lihoin, johtui täysin liikuntaharrastuksen lopetuksesta ja yleisen passiivisuuden noususta. Tämän jälkeen lukioon menneessä aloin taas liikkua useammin ja paino pysyi kurissa, mutta lievässä ylipainossa. Nyt lukion jälkeen kävin armeijan ja painoni laski yli 20 kg. Veikatkaapa mitä ruokaa armeijassa tarjotaan? Olisiko vaikka ravitsemussuositusten mukaisia? Tärkein pointti on, että ei kukaan liho, jos kuluttaa enemmän kuin syö energiaa. En ymmärrä energiatasojen päälle yhtään mitään, mutta olen oman toimivuuteen ihan tyytyväinen.

    Syön itse tosi paljon leipää, käytän margariinia, juon rasvatonta maitoa, syön liian vähän kasviksia ja voin omasta mielestäni hyvin. Tiedän että kasvisten syöminen olisi lisäparannus. Kaikesta tästä mitä syön minuun pitäisi olla osan mielestä ylipainoinen ja alavireinen, mutta olen lähellä ideaalipainoa ja vointini on hyvä. Nyt täytyy huomata, että minun kertomukseni ei ole mikään tieteellinen tutkimus, eikä mikään todiste ravitsemussuositusten toimivuudesta. Ainoastaan se todistaa sitä, että täysin samanlaisella ravinnolla millä Kokko väittää saavansa itsensä huonoon kuntoon, voi pysyä myös hyvässä kunnossa. Toki ero minun ja Kokon välillä on, että oma lihaskuntoni on uskoakseni huonompi kuin Kokon, joten vertailu sinällään ei ole tasavertainen. Enkä varmaankaan ole yhtä aktiivinen kuin Kokko, mutta toisaalta onko kansasta suurin osa yhtä aktiivisia kuin arvon personal trainer?

    1. Kiitoksia itsellesi mainiosta kommentista! 🙂 Sellaista jäin miettimään, että miten äitisi on kokenut hänen käsiensä olevan sidottu? Tuo kun on kovin monitulkintainen juttu. Tavallaan olisi varmasti hyväkin että käsiä vähän sidotaan esimerkiksi siten ettei kouluissa voida tarjota pizzaa, hampurilaisia ja jäätelöä (kuten monissa maissa tehdään). Nuo olisivat varmasti teollisuuden ansiosta vieläpä sitä kaikkein edullisinta ruokaa isoille joukoille. Kyllähän kouluruokailun täytyy täyttää makroravinteiden ja kaloreiden ohella myös tietyt mikroravinnevaatimukset. Ymmärtääkseni niihin kyllä päästään suurimmassa osassa kouluja, joten jään miettimään että mitä keittiöesimiehet haluaisivat tehdä mutta nimenomaan viranomaiset (eikä esim. talous/logistiikka) sen estävät?

      1. Hyvä Pauli, kai luit jo prof Huttusen kommentin?

        ”On sokerin ongelmat tiedetty jo pitkään, mutta niihin ei vain ole keskitytty tutkimuksessa. Tieteessä on olemassa muotitutkimusalueita, joihin tutkijat keskittyvät, ja rasva oli aivan perustellusti sellainen”, sanoo emeritusprofessori, sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttunen.
        http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1466562933733

        Muoti taitaa olla pikku hiljaa muuttumassa?

        1. En lukenut, kiitoksia vinkistä! Se on ihan oikein että sokeriin keskitytään nyt, sillä se voi aivan hyvin olla osalla väestöstä isompi ongelma kuin tyydyttynyt rasva. Se ei silti tarkoita että tyydyttynyttä rasvaa tulisi alkaa lisäämään tai että sen suhteen oltaisiin oltu väärässä. Voisin erittäin karkeasti verrata tätä edistykseen erilaisten tautien hävittämisessä – kun on päästy eroon isorokosta, voidaan pääpainoa siirtää polioon. Se ei silti tarkoita että isorokkoa tulisi lisätä väestöön takaisin tai että sen hävittäminen olisi ollut virhe. Eikä nyt sitten takerruta vertauksen yksityiskohtiin 😉

          1. Hesari kirjoitti:

            OIKEASTAAN sokerin terveyshaitoista keskusteltiin ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla. Käynnissä oli tiukka vääntö. Brittiläinen ravitsemustieteen professori ja fysiologi John Yudkin oli tutkimuksissaan tullut siihen lopputulokseen, että syyllinen sydänkuolemia aiheuttavaan sepelvaltimotautiin oli mitä todennäköisimmin sokeri.

            Yudkinilla oli kuitenkin kiivas kilpailija.

            Hän oli amerikkalainen biologi Ancel Keys. Keys oli varma, että syyllinen sydänsairauksiin oli kova rasva, joka tukkii suonet.

            Keysin kanta pääsi voitolle, ja mies kannattajineen valtasi yhdysvaltalaisten terveysjärjestöjen ykköspaikat. Sokeritutkimus (ja Yudkin) jäivät marginaaliin, kun kovasta rasvasta tuli lääkäreiden, ravitsemustieteilijöiden ja pian koko kansan suurin terveysvihollinen. Myös Suomessa.
            http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1466562933733
            ………………………………………
            Juhannuskommentti:

            Entäpä,jos tässä käykin samoin kuin Brexit-Englannissa? Media äänestää rasvahypoteesin kumoon?
            http://www.cbc.ca/radio/ideas/fat-and-sugar-part-1-1.3635209

            Hyvä Pauli! Arviosi tästä? Oletko silloin edelleenkin rasvahypoteesin kannnattaja?

          2. Eipä riitä valitettavasti aika tuottaa mitään arvioita radio-ohjelmista. Sen verran kyllä sanon, että en tiedä mitä rasvahypoteesia tarkoitat enkä sitä miksi pidät minua jonkin sellaisen kannattajana. Ja se ainakin on varmaa että media ei “äänestämällä” ratkaise mitään tieteellisiä seikkoja.

  4. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2213858714701664

    Tästä hieman näkökulmaa skeptisyyteen myös ravitsemussuosituksia kohtaan. Kirjoittaja Darius Mozaffarisan on arvostettu tutkija. Hän painottaa, että sen sijaan, että tuomitaan kaikki kova rasva tulisi huomio olla kokonaisuudessa ja rasvahappojen ketjun pituudessa. Osa rasvoista, erityisesti maitorasva, voi olla hyödyllistäkin ihmiselle, kun taas lihan rasva ja höttöhiilarit pahasta. Ravitsemussuositukset kaipaisivat hienosäätöä ja painopisteen siirtymistä pois rasvakeskustelusta.

    Tomi Kokon dokkari oli keskustelun herättäjä ja toi hyvin esiin kuilun maallikon ja tutkijan välillä. Eivät halua kuunnella toisiaan, vaikka ehkä kumpikin osapuoli voisi jotain oppia.

    En syö kuten Tomi enkä usko salaliittoteorioihin, mutten syö, kuten suositukset, sillä ne perustuvat mielestäni osin päivitystä vaativaan tietoon. Silti ruokavalioni on lähempänä suosituksia kuin Tomia.

    Tomin dokkarissa oli myös se ongelma, että hän on asunut Australiasssa, jossa muutamia vuosia sitten levisi “That Sugar Film”. Tekijä söi terveellisenä pidettyjä ruokia ja lihoi, koska ne sisälsivät piilosokeria. Näin kai kävi Tomillekin. Epäilen, etteikö hän olisi asiaa alunperin tiennyt…

    Itse syön paljon kuituja, (hedelmät, kasvikset, täysjyvät), syön erilaisia kaloja, käytän täysrasvaisia maitotuotteita, mutta melko vähän kanaa ja punaista lihaa. Syön myös hiilareita, mutta lisäkkeenä, en annoksen pääraaka-aineena ja pyrin kiinnittämään huomion niiden laatuun. Minulle sopii tämä, toiset ei siedä näin kuitupitoista/fodmappeja, ymmärrän hyvin, ettei kaikki sovi kaikille.

    1. Kiitoksia hyvästä kommentista. Mozaffarian todella on kovan luokan tutkija. Itsekin olen paljon hänen julkaisujaan lukenut ja päässyt kuulemaan livenä American Heart Associationin kokouksessa Floridassa. Arvostuksestaan huolimatta, hän kuitenkin on “vain yksi” tutkija muiden joukossa eivätkä hänen kommentit sinällään riitä vielä muokkaamaan suosituksia ympäri maailmaa. Mitä hänen näkemyksiinsä tulee, hän toki perustelee ne hyvin mutta kun tarkkaan katsoo (esim. uusimmasta katsauksesta), hänen keskeinen viesti on mielestäni se että “vanhanaikaisesta” kalorien ja energiaprosenttien laskennasta sekä yksittäisten ravinteiden osoittelusta tulisi siirtyä yhä enemmän kokonaisiin ruokiin ja ruokavalioihin. Maitotuotteiden osalta hän kyllä on sitä mieltä että erityisesti juusto ja jugurtit voitaisiin nauttia täysrasvaisena mutta jos noita hänen ruokavaliosuosituksia seuraa, en näe että kokonaisuus lopulta eroaisi mitenkään erityisen paljon vallitsevista suosituksista..

      1. Maitorasvojen “hyödystä” ei ole käsittääkseni sinällään näyttöä, vaan sellaiset rasvaiset maitotuotteet kuin jogurtti ja juusto sisältävät muita terveellisiä komponentteja. Mozaffarianin viesti on se, että ruoka-aineen kohdalla ei kannata redusoitua esim. sen rasvahappokoostumukseen vaan katsoa kokonaisuutta – mikä on toki mielekästä.

    2. Pauli kirjoitti:

      Sen verran kyllä sanon, että en tiedä mitä rasvahypoteesia tarkoitat enkä sitä miksi pidät minua jonkin sellaisen kannattajana
      ………………………………………………………
      “Kova rasva” ei siis tuki verisuonia? Kai ymmärsit, että tarkoitin sitä, hyvä Pauli?

      1. Noin karkea väite on yhtä hölmö yksinkertaistus, kuin väite siitä että hiilarit lihottavat 😉

  5. tervettä skeptisyyttä. Itselläsi on myös niin paljon ihan puhtaita asia virheitä tekstissä että päähän sattuu. Kannattaisi ensin ihan oikeasti perehtyä asioihin eikä vain hutkia joka suuntaan.

    ihan vain yhtenä poimintona niin tuo sinun käsityksesi kolesteroli arvoista on aivan väärä. Mutta Puskan perinnöstä varmasti löytyy tilaa myös sinulle.

    se on jännä kuinka aina löytyy näitä puolustamaan yleisiä käsityksiä vedoten 40-50 vuotta vanhoihin käsityksiin asioista. Koko THL suositukset ja opit perustuvat ikivanhaan ja väärin tulkittuihin tutkimuksiin.

    1. Odotan innolla millaisia “asia virheitä” arvon perusmies tästä blogitekstistä löytää. 🙂

      1. Vastaanpa perusmiehen ihmettelyyn

        Esimerkiksi kuinka “kova rasva” tukkii verisuonet….

          1. Voisit tietysti ensin vastata kysymykseen, ihan kiertelemättä, tukkiiko “kova rasva” verisuonet,dear Paul?

          2. Kuten vastauksellani havainnollistan, dear Christian, noin karkea yksinkertaistus monimutkaisesta asiasta ei ole mielestäni mielekäs.

  6. Hei!

    Onkohan Kokko vastannut kommentteihisi missään mediassa? Yritin eilen etsiä hänen vastaustaan, mutta en löytänyt. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hän perustelee “ihmiskokeensa” argumentit tieteellisin faktoin.

    1. Moikka Maria,

      Ainakaan minun tiedossani ei ole mitään vastausta. Olen ollut ihan rehdisti avoin kritiikkini suhteen ja lähettänyt tämän kirjoituksen Tomille useita kertoja Facebookin ja Twitterin kautta. Hän itse peräänkuuluttaa avoimuutta ja molemminpuolista keskustelua näistä aiheista, mihin itsekin olen pyrkinyt. Turhaan. Kerro toki jos löydät jostain vastauksia 🙂

  7. Kiitos kirjoituksesta, kritiikki vaikutti hyvältä.

    Nyt tässä tulee kommentit luettuani mieleen, että mikä on oma tulkintasi ravintosuosituksista? Jos oikein ymmärsin, niin käsityksesi poikkeaa suuresti siitä mikä käsitys esimerkiksi terveydenhoitohenkilöstöllä on.

    1. Hmmm… Ei minulla mitään erityistä tulkintaa niistä suosituksista ole. Minkälaisen käsityksen tulkinnastani tarkkaan ottaen sait?

      1. Mitähän mahdoin viimeksi ajatella, oli siinä varmasti jokin ajatuskin takana. Lähinnä tuo “sokeri mahdollisesti suurempi ongelma kuin rasva” ja “pizzaa ei ruoaksi” pistivät silmään näin tällä kertaa luettuna. Pizzahan lienee oikeinkin suositusten mukaista ruokaa ja terveydenhuollossa rasva tuntuu olevan kaiken pahan alku ja juuri.

        1. Nyt en löydä pizzakommenttiani mistään..? Mitä sokeriin tulee, suomalaiset todella syövät sitä yli suositusten (joskin vähemmän kuin monissa muissa Länsimaissa). Sokeri on itsenäinen riskitekijä, mitä esimerkiksi tyydyttynyt rasva välttämättä ei ole. Tyydyttynyttäkin rasvaa saadaan hieman yli suosituksen mutta epäilin lähinnä sitä että liekö sillä suurta itsenäistä vaikutusta. Toki yhdessä muuten huonojen elämäntapojen ja geenien kanssa voinee olla ongelma.

          En näe suosituksissa pizzaa, enkä mainintaa siitä että rasva olisi kaiken pahan alku ja juuri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.